IRC-Galleria

Virtaset olivat jo vuosien
ajan
yrittäneet saada lasta,
kuitenkaan
onnistumatta, joten he
päättivät käyttää siitosisää
saadakseen perheensä alulle.
Sinä
päivänä kun siitosisän
piti saapua, herra Virtanen
suuteli
vaimoaan ja sanoi, "Minä
lähden nyt,
sen miehen pitäisi
olla täällä pian". Puoli
tuntia
myöhemmin ovelta ovelle
kiertelevä
vauvavalokuvaaja soitti
ovikelloa toiveenaan tehdä
kaupat.
"Hyvää huomenta rouva. Te
ette tunne
minua, mutta olen tullut..."
"Ei tarvitse kertoa, olenkin
jo
odottanu teitä," rouva
Virtanen
keskeytti.
"Niinkö?" valokuvaaja kysyi.
"No
hyvä, sillä olen
erikoistunut
lapsiin."
"Sitähän me mieheni kanssa
toivoimmekin. Olkaa hyvä ja
tulkaa
peremmälle. No niin, mistä
aloitetaan?" rouva Virtanen
kysyi
punastellen.
"Jättäkää kaikki minun
huolekseni"
valokuvaaja sanoi. "Yleensä
yritän
pari kertaa
kylpyammeessa, kerran
sohvalla ja
ehkä pari kertaa
sängylläkin. Joskus
olohuoneen lattialla
on myös kivaa, siellä voi
todella
levittäytyä"
"Kylpyammessa, olohuoneen
lattialla?!" ihmetteli rouva
Virtanen, "No ei ihmekään
ettei
Matilla ja minulla ole
onnistunut"
"Noh, rouva, ei kukaan
meistä voi
onnistua joka kerta. Mutta
jos
yritämme useista eri
asennoista ja minä laukaisen
kuudesta tai setsemästä
kulmasta,
niin uskon että tulos
miellyttää teitä."
"Toivottavasti tämä hoituu
nopeasti"
nielaisi rouva Virtanen.
"Rouva hyvä, minun
työskentely
tottumuksellani miehen
täytyy saada
työskennellä rauhassa.
Olisi heinoa päästä sisään
ja ulos
viidessä minuutissa, mutta
olen
varma että te
pettyisitte siihen."
"Niinpä tietenkin" rouva
Virtanen
myönteli. Valokuvaaja avasi
salkkunsa ja otti esille
valokuvia vauvoista. "Tämä
tehtiin
linja-auton päällä Helsingin
keskustassa."
"Ei kai!" rouva Virtanen
ihmetteli.
"Ja nämä kaksoset
onnistuivat hyvin
ottaen huomioon että heidän
äitinsä
kanssa oli
erittäin vaikea
työskennellä."
valokuvaaja ojensi rouva
Virtaselle
kuvan.
"Hän oli vaikea...?" rouva
Virtanen
kysyi varovasti.
"Niin ikävä kyllä. Loppujen
lopuksi
jouduin viemään hänet
Korkeasaareen
saadakseni homman
hoidettua kunnolla. Ihmisiä
parveili
ympärillämme nähdäkseen
paremmin."
"Siis muut ihmiset
näkivät?!" rouva
Virtanen kysyi silmät täynnä
ällistystä.
"Kyllä vain. Yli kolme
tuntia siihen
meni. Äiti valitti ja huuti
koko
ajan. Saatoin
hädin tuskin keskittyä.
Sitten alkoi
jo hämärtää ja aloin räiskiä
nopeammin. Lopulta
kun oravat alkoivat
nakerrella
vehjettäni niin laukaisin
loputkin."
Rouva Virtanen nojasi
eteenpäin "Tarkoitatko että
ne
todella alkoivat
purra...öö....vehjettänne?"
"Kyllä vain, rouva. No niin,
jos te
olette valmis niin otan vain
kolmijalkani esille,
jotta pääsemme hommiin."
"Kolmijalan?" rouva Virtanen
kysyi
jo erittäin huolestuneena.
"Niin, rouva. Laitan
vehkeeni sen
päälle. Se on niin liian
painava
pidellä kun alan
toimimaan. Rouva?
Rouva?....hyvä
Luoja, hän pyörtyi."