olen kuin saviämpärissä kastettu,
kiehuvassa piessä ja punaisessa
laavassa sotketut pienet jalat.
on käteni nokipojan käsiä mustemmat,
tummemmat ja kuluneemmat
jauhokiveä vastapäivään pyörittävän.
silmäni mun sokean katsetta rumemmat,
pussit alla painavammat kuin suurimmat
kauppakassit mitä äitinikään kantaa jaksaa.
on sieluni kuin porkkanaraaste,
sen piikikäs terä raastintani vasten,
painaa kipeää kylkeäni vasten.
ei päässäkään paljon kantamista ole,
tällä riutuneella ruumiillani
jaksan kannatella vain sydäntäni,
josta eroon mä pian tahtoisin.