IRC-Galleria

Minä katsoin sinua pitkään ja hellästi silittelin, ja mietin, lieköhän ketkään silmin niin viisahin minulle katsetta luoneet, hellyyttä hellempää, tai ystävyyttä suoneet mi aina ymmärtää?

Sinä teit sen joka hetki, minunlaistani palvoit ain, ja nyt kun päättyy yhteinen retki sinä katsot, katsot vain -mutta sylissäni vielä sinä nuolet kädenselkää, ja minä tiedän, että et siellä metsänpeitossa peikkoja pelkää -
Sillä sinne sinut kannan alle turpeen nukkumaan, kunhan lääkärin pistää annan sinut uneen kuolettavaan, mut vielä hetken verran sun sydämmes, sykintää tahdon kuunnella tämän kerran, niin hyvää ja elävää.

Mä en usko tarua ollenkaan, etteikö eläinten taivasta ois , nehän aina antavat parastaan eikä kelleen murhetta sois, ja jos sieluista sitten puhutaan miten Luoja niin unohtaisi, ihan itseluomilta luoduiltaan? ei niin hän tehdä saisi

Ennen kuin silmät sammuivat minä kerroin oravista, joita eläinten taivaassa haukkua saa ihan kaikista puiston puista ja sitten vaipui vain ja kuono kylmeni kokonaan, sitä pitelin vieläkin polvellain sa tietenkin myös, sitä sieluaan.