Se on mahollista että suurimman osan ajasta oon aika lailla kuoren sisään sulkeutunu, patoan oikeet tunteeni enkä anna niiden näkyä. Sitten ku tulee oikeenlainen ärsyke, ne levähtää käsiin.
Kiroilen itekseni, puhun itekseni, puhun ja raivoan esineille ja viattomille sivustaseuraajille, mutta eilinen oli hyvä esimerkki siitä, miten kohdehenkilö ei saanu raivoa osakseen ollenkaan. Äiti se siinä mokas, mutta Oskari sai kuulla raivonpurkaukseni. Mikä meni pieleen.
Tunteiden käsittely on yks vaikeimpia asioita. Ehkä opin senkin vähitellen.
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2017 (1)
- ▶ 2013 (46)
- ▶ 2012 (114)
- ▶ 2011 (353)
-
▼
2010 (379)
- ▶ joulukuu 2010 (48)
- ▶ marraskuu 2010 (33)
- ▶ lokakuu 2010 (37)
- ▶ syyskuu 2010 (39)
- ▶ elokuu 2010 (39)
- ▶ heinäkuu 2010 (18)
- ▶ kesäkuu 2010 (43)
- ▶ toukokuu 2010 (43)
- ▶ huhtikuu 2010 (29)
- ▶ maaliskuu 2010 (30)
- ▶ helmikuu 2010 (13)
- ▶ tammikuu 2010 (7)
- ▶ 2009 (172)
- ▶ 2008 (25)