Sanotaan että yhden oven
sulkeutuessa avautuu
toinen, usein me kuitenkin
tuijotamme, ikävöimme, suremme ja jäämme kaipaamaan
niin kauan tuota sulkeutunutta ovea,
ettemme näe
sitä, joka meille on juuri
avautunut.
Lopulta koitamme mennä katkerina, turhautuneina ja surien seinistä läpi,
vaikka vieressä olisi ovi. Onhan tuo ovi aivan liian lähellä ja turhan helppo kulkuinen.
Juoskaamme siis seinää päin kunnes olemme niin ruhjeilla, että olemme valmiita näkemään uuden oven ja kulkemaan siitä.