IRC-Galleria

Viileä syksyinen tuuli puhaltaa päin kasvojani, kutsuen tanssiin. Suljen silmäni ja annan itseni keinua tuulen ehdoilla. Tuulen mukanaan tempaamat, syksyn värein puetut lehdet kiertävät minua pyörteenä, kuin muodostaen minulle hameen. Avaan silmäni, tuuli katoaa, lehdet pysähtyvät, lehtihameeni laskeutuu maahan. Katson eteeni. Linnut liitelevät tuulen varassa, pilviverhossa laulaen. Laulaen tuota tuhatvuotista sävelmää, joka tunkeutuu korviin, kiertää koko ruumiini, tippuen sitten kyyneleinä poskille. Katseeni laskeutuu jalkoihini, noihin jalkoihin, jotka seisovat kielekkeellä aivan reunan tuntumassa.

Käsi kädessä kävellään elämän tiellä,
tutkitaan maailmaa.
Jaamme kokemukset,
sekä ilon että surun.
Elämä antaa meille paljon,
toisiaan se myös ottaa pois.
Yhdessä kuitenkin toisiamme tukien jatkamme matkaamme.
Ja niin me kuljemme löytäen aina jotakin uutta,
joka ilta syttyy taivaallemme uusi tähti,
jonka valossa löydämme uuden päivän.
Kaikki päivät eivät ole helppoja,
tulee taisteluita ja kipeitä vastoinkäymisiä,
niistä kaikista huolimatta saamme kuitenkin luottaa,
että sinä olet siinä vielä seuraavanakin aamuna auringon noustessa,
sinä pysyt siinä vierelläni.
Saamme nauraa toisiamme vasten,
toinen toiselta pyyhkii kyyneleet.
Sinä tunnet minut kauttaaltaan ja siltikin välität.
Saamme käpertyä lähelle toisiamme,
kertoen miten paljon toista rakastamme.

-joskus miettii mitä on kahden ihmisen välinen rakkaus, ehkäpä se voisi olla jotakin tuon kaltaista, ehkäpä-

hih näin muuten ihanan sekoa unta viime yönä, olis voinut jäädä sinne uneen asumaan... :) <3
Hassua et unetkin voi selventää omia ajatuksia... :)

Vain meikkiä ja hiuslakkaa.
Hienot vaatteet ja juhlakengät,
niihin sinä rakastuit, siihen kuoreen.
Kun tulee arki ja tuo kuori riisutaan,
meikit pestään pois,
hame vaihtuu housuihin,
ja hiukset valahtavat hartioille takkkuisina,
tuo mitä kutsut rakkaudeksi häviää,
kuihtuu pois.
Se kestää vain tämän illan,
aamun tullen katoaa.
Ehkä tässä yössä on taikaa,
vain lasikenkä jää linnan portaille.

-semmonen pieni ajatelma, jostain menneisyydestä :)-

lauantai alkaa vasta aamulla omasta sängystä :)
Nyt täytyy varmaan sitten hankkia "elämää" kaheks viikoks eteenpäin ku on toi kellari kiinni.. ihan hyvä sinänsä, on tullu oltua siä niin hirmusen paljon, et ehkä täs nyt löytää jotain uutta ja kivaa, vaikkapa täältä mutalasta :D
ikävä kyl tulee kaikkia vaik ei oo ku pari viikkoo tätä taukoo, mut sittenpähän uudella innolla tammikuussa..

Joulua en odota, tahtois vaan lykätä sitä parilla viikolla eteenpäin.. kauhee kiire ihan oikeesti.. Tajusin tänään muuten et en haluis ees jäädä joululomalle, jatkaisin mielummin normaalia arkea. Ärsyttävä koulukiire ym. arjen stressaavat asiat ovat kuitenkin jotain mihin on tottunut. Sit kun alkaa loma niin mitäs sit? Mitä ihmettä mä teen sillä kaikella ajalla mitä jää? Toki käyn elokuvissa, näen kavereita, tyttöjeniltaa.. jostain olis silti kehitettävä lisää puuhasteluja, ei kuitenkaan niin et stressais.

höh taas oon kirjottanut pitkän tekstin, jossa ei lue mitään fiksua, tosi yllättävää multa :D

Ehkä mäkin viel revin jostain joulu-fiilistä.. ja kyl sit ku on kaikki ostokset tehty ja muut hommelit, on ihana rentoútua kotona.. <3

aamu alko hyvin pistin vahingossa housujen mukana mun "imppaus" huulirasvani pesukoneeseen 8) hyvä hyvä... täytyypi ostaa uusi.. illalla nuorten joulujuhlaan ja sit jatkoille kellarille :) ei täs ny paljon oo mitä kirjottaa ihan normaali päivä sinänsä..

edellinen oli niin masentava teksti, et joo.. kaikki on kyllä ihan hyvin toisaalta ja toisaalta.. no ne joille oon puhunut asiasta tajuu 8) nyt oo pitämässä diskoo ala-asteikäisille :D on ne sulosii.. <3 hitaissa pojilla kädet tyttöjen perseellä :D:D:D ja ikää 10 v... huoh..

eilistä en jaksa kommentoida...

Opeta päästämään irti,
opeta unohtamaan,
tapa rakkaus,
käännä tunteet off-tilaan.
Tuo ihana tunne,
satuttaa liikaa.
Juuri kun pääset takaisin jaloillesi,
tuupataan kumoon,
ja kun olet noussut,
tulee joku ja työntää alas.
Lopulta jalat ovat väsyneet nousemaan ylös yhä uudelleen,
sydän on väsynyt pettymään.
Jäät maahan,
kunnes tulee joku ja ottaa kädestä kiinni,
vetää ylös ja ojentaa sinulle valon.
Se on lämmin ja turvallinen,
se on kirkas, mutta ei sokaise.
Ja niin pääset jaloillesi taas,
olet niin täynnä tuota valoa,
että tahdot jakaa sitä muillekkin,
nostaa kaatuneet uudelleen elämään.
Levittää tuota valoa, jonka itsekkin kerran sait lahjaksi.
Ja näin valo jatkaa kulkuaa,
leviää kauemmaksi kuin pystyt näkemään,
nostaen ihmisiä jaloilleen.
Niin kauan kun valon kantajia riittää antamaan.

normaali koulupäivä ja sit avareihin.. oli ihanaa jutella ihmisten kanssa, ns. rajatta, kiitos juttukavereille <3 hmm.. nää päiväkirjat ei varmaan oo kovin hyvä homma kun kaikki saattaa lukee mun omat pikku salaisuuteni.. ja ne isommatkin, pitänee siis olla hiiren hiljaa.. *hiljaisuutta.....lisää hiljaisuutta* ei toi on tylsää.. x)

miks järki ja tunteet ei voi olla asioista samaa mieltä tai miks tunteita ei voi hallita, se tekee kaikesta niin hiton vaikeeta, et huoh! Pää sekooooooooo.... että totaa..

ja loppuun perinteisten sydämmien sijaan iso HUOH..

no okei kyl pari sydäntäkin on pakko laittaa.. hih <3<3<3..