Rakkauden jälkeen
niin tyhjää on,
vain muistot jäljellä,
niitä sydän täynnä on.
Koska haalenee ikävä,
koska unohdan kasvosi,
silmäsi, huulesi, ihosi?
Antakaa minun unohtaa,
niin helpompi ois,
voisi uutta kohti suunnistaa,
vaan näissä tunnelmissa,
jokaisessa sinut nään,
käännyn pois,
itken ikävää.
Sielussani tyhjä aukko,
ei sitä kukaan täyttää voi,
ellet sinä palaa,
en välitä muistakaan.