IRC-Galleria

Usein ihmisen elämä on kuin loputon odotus pimeässä huoneessa...
Yht'äkkiä aukeaa ovi ja huoneeseen tulvii valoa...
Pitäisikö tuosta ovesta kenties astua ulos?
Mitä tuolla ulkona oikein on?
Onko se vaarallista vai
koenko ehkä onnea ja seikkailuja?

Kaksi tahtoa taistelee sielussamme tasavertaisina,
toisaalta kaipuu turvallisuuteen ja pysyvyyteen,
toisaalta halu muutokseen...
Halu oppia ja kokea,
halu ottaa elämä vastaan ja rakastaa joka solullaan...

Lopulta on tehtävä päätös ja sydämessämme me tiedämme,
että meidän on kuljettava uutta ja pelottavaa kohti,
koska paikalleen jääminen merkitsee kuolemaa.

Sitten ovi menee kiinni..

Eikä se aukene enää..

Koskaan..

Hyvää Yötä...

Se aiheuttaa päänsärkyä, huonovointisuutta ja vainoharhoja.
Perjantai on oikea aika tuntea jotakin sellaista, jonka pelkkä lausuminen saa ihon kananlihalle. Onnellisuutta on parhaimmillaan se, kun työpäivän päätteeksi tiedät ajavasi seuraavan 4 tuntia autolla, päästäksesi tankkaamaan bensaa kuluttavan auton ja siivoamaan viimeisetkin sivistyksen merkit makuuhuoneen lattiasta seuraavaa asukasta silmällä pitäen.
On kuitenkin ajateltava, että tällä kaikella on tarkoituksensa, maapallo lämpenee ansiostani ja saamme kohta nauttia suomen rannikolla helteisistä välimeren kaltaisista päivistä.
Työllistän huoltamoyrittäjää joka minulle niin auliisti myy lähes verovapaata polttoainetta, kahvin ja viinerin sekä matkaevääksi purkin energiajuomaa ja kolmioleivän.
Olen osallisena jotakin suurempaa, perjantain iltaruuhkaa, jossa keski-ikäinen paskamaha kiiruhtaa miltei kokonaan maksetulla mersullaan vaimon ja innokkaana odottavien silkohapsien tykö.
Matkalla hän tuskastuneena kiroaa karkeasti ja väläyttää pitkiä valoja koska omat ajovaloni ovat oikosulussa.
Jo ennen 21:00 saavun kotoiselta tuntuvaan maisemaan venäläisten rekkojen ruuhkauttamille moottoriteille, joiden jaloissa saan tankkausreissullanikin pyöriä.

Kaiken tämän tus..riemun jälkeen mieleni valtaa kaiho, jota ei voi sanoin kuvailla. Tankillinen bensaa, huollosta saapunut tietokone, viimeiset muuttotavaroiden täyttämät pahvilaatikot kyydissäni nostan kytkimen tietäen, että 400km:n päässä odottaa rauha ja kodikas hiljaisuus, joista olen haaveillut koko pitkän reissun.

Jos tämä tulevaisuudessa eteeni aukeava tunne on sitä jota ihmiset hehkuttavat, menen nauttimaan siitä hissukseni meren rannalle pussikaljaa mukanani ja toivon sen kestävän ikuisesti.

Rakastakaa ihmiset toisianne, mutta pieni vitutus siinä välillä piristää. :)

Se olis eka työviikko ohi ja fiilis ei vois olla korkeemmalla.. :)
Työtehtävät ja työkaverit on parhaita ja perjantain
kunniaksi aurinko lämmitti oikein roppakaupalla. =)
Jos tämä meno jatkuu, seuraava suuri muutos on eläkkeelle jääminen, jos nyt ei 30-vuotispäiviä lasketa siihen.- :)
Muiden sanoja lainatakseni, Mä oon niin onnellinen! eli Jag är så lycklig! vet du? =)

Rakastakaa toisianne... ;-)

Kysyin:
“Kuka on joni?”

Oraakkeli:
Epäilen vahvasti, että joku nainen, tarkemmin en osaa sanoa.

Hyvät juhannukset för alla, ottakaa viinaa ja sukeltakaa kokkoon suomalaiselle innolla ja päättäväisyydellä.
Jos joku viettää kaupunki-juhannusta, sitte vaan takki auki kapakkaan, huutamaan ja huoraamaan pilkkuun asti. :D

Rakastakaa toisianne. ;)

joukolla ottamaan kaljaa ja rälläämään autolla niinkuin joskus vuosia sitten.

Sano HEP, jos olen kaverilistallasi.
Tämä mittaa ihmisten rehellisyyttä.
Ja ujoutta.
Muistakaa kävijälista.
Sanottuasi HEP, kopioi tämä omaan päiväkirjaan ja katso kuinka moni uskaltaa olla SINULLE rehellinen.

kaunis keli juppailuun, bemukka alle ja baanalle... <3

Nyt loppuu se paskanjauhaminen ja tyhjien lupauksien sepostaminen, vituttaa tuollainen! Repikää päänne irti ja hypätkää vuokseen...



ei muuta....