sä tulit kiusaten
mua hymylläs ja riuhtasten sydämeni irti
ja vaikka koitit elvyttää se pysähteli silti.
Yskähteli hetken kunnes lysähdin kasaan,
mua kylmäsi niin paljon pyysin hyvästiksi halaa.
Sä hyväilit mua samalla kun hyräilit ne sanat
jotka yhä, yhä vielkin tajuntaan palaa.
On enkeleiden tehtävänä lentää
eikä laahustaa sun kanssas tien penkereitä.
Mustelmatkin sattuu mut sanat halvaannuttaa,
sua parjaan samaan aikaan kun saarnaan rakkautta.
Sua käytän hyväkseni, tarviin sijaiskärsijää.
Eikä neiti ruususet osaa varoo värttinää.
Sua käytän hyväkseni, tarviin sijaiskärsijää.
Miksei neiti ruususet koskaan varo värttinää?