Avaan silmäni ja suljen ne jälleen. Pimeys. Sama pimeys on edessäni, olivat silmäni kiinni tai auki. Yötä ei erota päivästä, kaiken yllä lepää sama raskas musta kangas.
En olisi koskaan uskonut että tämä voisi päättyä näin, tähän tyhjään pimeään huoneeseen, tähän joka öiseen yksinäisyyteen. En minä tätä valinnut.
Luulin valinneeni elämän - rikkaamman,täydemmän, onnellisemman.
Mutta minä erehdyin. Minä valitsin väärin. Ohimenevän, pettävän hullaantumisen tähden minä hylkäsin rakkauden. Ja nyt on myöhäistä katua.
lainasin... kuin omasta elämästä yhtään poistamatta :`(