Tyttö katsoo ikkunasta
ilmaa sateista.
Pyyhkii kyyneleet poskiltaan,
huokaa syvään.
Sipaisee hiussuortuvan pois naamaltaan
sormilla kylmillä
ja yrittää hymyillä.
Tyttö nousee seisomaan
hennoilla jaloillaan.
Seinästä ottaa tukea.
Ottaa askeleen yhden,
sen perään heti toisen.
Hengitys tihenee.
Kuitenkin jalat pettävät alta.
Tyttö vajoaa kylmälle lattialle makaamaan.
Hetken hän miettii,
jaksaako enää yrittää?
Voisiko nyt jo luovuttaa?
Tyttö painaa kätensä silmilleen.
Hän huutaa kauhuissaan.
Veitsi sydämen lävistää.
Päästää tytön kohti uutta elämää.
Aikaa kuluu.
Kuu nousee taivaalle
valaisten tytön kalpeita kasvoja.
Tyttö lähti liian aikaisin.
Tyttö ei silti halua takaisin.