sinulle rakkaani..tai olit..luulin ..väärin ymmärsin.jokin kai puuttui..vaiko sittenkään.vai kaiken vain pilasin.
Mä en ees uskolla ajatella asioita,
tää kaikki tuntuu niin pahalta.
Sun kasvot piirtyy haaveisiin,
Silmäni peittyy kyyneliin.
Mietin niitä hetkiä,
enkä ymmärrä.
Miksi sellaisia virheitä tein,
meiltä onnen vein.
Sä sanoit et ollaan niin erilaisia,
mut se ei oo tosiasia.
Sä et oppinut mua tuntemaan,
muttet halunnutkaan.
En vaan voi ymmärtää,
en tätä ikävää joka jää.
Kait kerkesin jo rakastuu,
ei muute vois näin sattuu.
Päivät on taas yhtä mustaa sumuu,
ei nauti, voi vaan yrittää selviytyy.
Ja kun ilta taas tulee,
itken itseni uneen.
Yöllä herättää painajainen,
jatkuu itku iltainen.
Antaisin mitä vaan jos saisin,
sut mun elämään takaisin!
Sua rakastaisin ja kunnioittaisin,
tiedän turhaan tämän kirjotin,
tein sen jotta selviäisin,
jotenkin jaksaisin.
Sä oot päivin mun kaipauksen aihe
ja unettomien öiden painajainen.
Rakkaudella: Suvi ...oon edelleen sun tyttös..mun sydän on vieläkin sun <3