Yhyy surua ja tuskaa..
22 päivä elokuuta perjantai...Marsu kuoli. :,( ikävä on kova. mutta ei itku auta.
no 29-30 päivät elokuuta oli ihanaa bailaa.. Mutta sitten koitti 31.. Silloin heräsin puolilta päivin ja elämä oli kivaa... Kunnes kuulin äiteltä että meijän pikku kissa oli kuollu... Vaikka se oli vähän ''vammanen'' niin se oli ihana ja pieni... en tie kuinka kestän. Kaikki mulle rakkaat eläimet kuolee. Se on nii kovaa. Se oli vielä pentu! Iltaisin oon itkeny, kun pieni mutta korvaamaton elämä on mennyt pois. Se on niin Väärin! Eilen (31) kirjotin runon, muistaen rakkaita lemmikkejäni...
----> Paratiisi horjuu,taivas tummuu.
Valo häviää mitään ei näy,
vain surua mä tunnen.
Yhtäkkiä eteen ilmestyy valo
se kaiken kirkastaa ja huolet
pois heittää, sillä tiedän että
joku jossain ottaa sinut vastaan
ja sinulle ikuisen valtakunnan näyttää.
Miksi lähdit olisit jäänyt, mutta aikasi oli tullut,
ken tietää jos joskus me tavataan odotan sitä.
Vaikka siihen on vielä ainakin sata vuotta aikaa..