Avuttomana katsoo lapsi vieressä
kun kuolema ottaa kädestä.
vie teille tiettömille,
teille joita kukaan ei näe.
Ampuu viimelaukauksen,
armolaukauksen viimeisen.
loppui elämä
sieluparan sen
Sota-orpo- vääryyttä kokenut
Sota-orpo-suurta surua tuntenut
Sota-orpo-ihmisriekale paloiksi murskattu
Sota-orpo-sielu paloiksi pilkottu.
Avuton edelleen,
vuosia vierii,
katsoo kuinka kuolema,
korjaa taas satoaan.
hetken hiljaisen jälkeen,
hän tajuaa.
hän itkiessään viikatteen pudottaa ja vajoaa
Sota-orpo- vääryyttä kokenut
Sota-orpo-suurta surua tuntenut
Sota-orpo-ihmisriekale paloiksi murskattu
Sota-orpo-sielu paloiksi pilkottu.
Hän Ajatuksilleen antautuu, viimeiset sanat huulillensa nostaa: autuas on hän joka elo tajuan mutta minä viimeinkin tajuan sen lopettaa.