IRC-Galleria

Miten tässä kävi näin? Miten olemme joutuneet tällaiseen tilanteeseen? Meillä kaikilla on omat ongelmamme jotka mullistavat elämämme. Tuntuu siltä kun kaikki ympärillämme olisivat myöskin vajonneet syvään epätoivoiseen uneen. Kukaan ei elä, kaikki vain katsovat sivusta. Aamulla heräämme uuteen päivään, mutta kukaan ei nähtävästi arvosta tai iloitse sitä. Näyttää siltä että kaikille on ihan sama heräämmekö enää huomenna vai emme. Surullista elää näin. Kaikki riitelevät tekemisenpuutteen takia. Riitelevät ihan turhista asioista. ...mutta ainakin tekemistä riittää. Voisihan tuon energian käyttää muuhunkin.
Ja tottakai hauskaakin on pidettävä. Mutta onko kaikilla oikeasti hauskaa, vai yritämmekö vain esittää. Kun esittää iloista tuntuu pikkaisen paremmalle. Olemmeko iloisia vai yritämmekö olla?
Arkipäivä tuntuu niin turhalta, kaikki niin samanlaisia. Olemme kaikki tässä yhdessä. Mutta kuka nauttii ja kuka ei? Kuka puhuu totta ja kuka ei? Mistä tietää kehen luottaa? Tunnemmeko kaikki toisemme niin hyvin kuin luulemma ja esitämme? Miten toisen voi tuntea kokonaan, kun joskus voi jopa yllättyä itsestään...? Elämä on yhtä arvailua. Elämä on peliä. Kuka pelaa korttinsa oikein ja kuka teki väärän päätöksen?? Vääriä päätöksiä tehdään koko ajan. Joku päätti valehdella ystävälle, joku päätti olla kertomatta. Yksi pilasi kaiken, toinen ei päästänyt irti ajoissa. Joku ei pysty päättämään, joku turhia syyttelee. Joku syyllistää, joku kieltää. Petollista paskaa. Valehtelua. Syyttelyä. Pettämistä. Kieltämistä. ...ja itse aiheutamme kaiken tämän... Olemme kaikki tässä yhdessä. Olemme yhdessä tämän aiheuttaneet.
<3