IRC-Galleria

Enpä ole taas muutamaan päivään kirjoitellu, alko ahistus jo iskeä. Tai ahistus on kokoajan päällä nyt, ku alkaa tajuta miten lähellä lähtö nyt sit on.. Niin kauan erossa kaikista niin vitun kaukana... Ei ole kiva ajatella asiaa näin päin. Pitäs vaan ajatella asiaa niin, että vittu miten hienoa päästä kauas, jonnekkin missä ei oo ikinä käyny. Tehdä jotain mitä ei oo ikinä tehny. Nyt vaan ei ajatus tunnu niin houkuttelevalta. Ikävä on kaikkia jo nyt.. Kiitos kaikille jotka on jaksanu kuunnella tätä miun angstia tän lähdön takia, joka on loppuunsa aika turhaa valitusta ja vininää. Nyt on taas vähä sydäntä purettu, ahdistus helpottaa pikkasen. Semmonen olo että vois kirjottaa vaikka romaanin.. Teksti vielä kaiken hyvän lisäks niin sekavaa ettei kukaan saa selvää mitä kirjotan, enkä varmaan saa itekkään.. Perkele. Jos kirjoittaisin kirjan, niin sitä vois todennäköisesti verrata Hitlerin vankilassa kirjoittamaan kirjaan -Mein Kampfiin. Taustalla soi what is love. Lontoo. Night at the roxbury.. Vittu. Viikonloppu kotona kaukana kaikestaa. Normaalisti olisin onnellinen tästä, mut nyt haluisin olla ihmisten kanssa. jos joku on vaivautunut lukemaan tätä tekstiä näin pitkälle, niin kiitäs siitä että jaoit vähän omaa aikaasi lukemalla tämän sekavan sielunkuvauksen.