IRC-Galleria

^DontBother

^DontBother

A-luokan hölmö, blondi sekä tunari

[Ei aihetta]Tiistai 06.12.2005 00:40

I think something is gone.
It's not coming back.

Kuinkakohan meidän käy?
Olemme risteyksessä,
kaksi erkanevaa tietä on jäljellä.
On viimeisen kompromissin aika,
Sinä kuljet toista, minä toista.
Ei ole aikaa hyvästeille,
ei ihmiset voi mitää luonteille,
ei niin hyvin erilaisille.

Rakkaus on laavaa joka kuljettaa,
se vain kuljettaa meidät eri suuntiin.

[Ei aihetta]Maanantai 05.12.2005 17:30

I couldn't tell you why she felt that way,
She felt it everyday.
She's internally dyig'

And over and over she tried
Yet over and over something died

Be strong, be strong now.

Her feelings she hides.
Her dreams she can't find.

She's losing her mind.
She's fallen behind.

She can't find her place.
She's losing her faith.

She's fallen from grace.
She's all over the place.

Sometimes she just wonders
why she wont let her life go by

Mitä hän haluaa?Sunnuntai 04.12.2005 20:07

Hän haluaa kenkiä.
Hän haluaa kukkia.
Hän tahtoo kunnioitusta.
Hän haluuaa että kuuntelet,
että ymmärrät.
Hän haluaa rakkautta.
Hän haluaa että olet hiljaa
kun lähdet pois.

Hän ei halua että lähdet,
jos kuitenkin menet
unohda kukat ja kengät,
unohda ymmärrys ja kunnioitus
sekä tärkeimpänä
unohda rakkaus.

ValheTorstai 01.12.2005 17:39

"Kaikkia voi huijata jonkin aikaa ja joitakin kaiken aikaa, muttei kaikkia kaiken aikaa."
- Abraham Lincoln 1849

Täysin totta tämäkin.

Jotkut ihmiset ovat varsin huonoja valehtelijoita,
silmät harhailee,
puhe takertelee,
kädet hikoilee
ja kasvot punastuu.

Jotkut ovat varsin hyviä huijaamaan toisia.
Puhe on uskottavaa,
käytös lempeää ja
luontevaa,
ihminen vaikuttaa hyvin normaalilta.

Tällöin ihminen on julma ja ajattelematon.
Totuus sattuu hetken mutta valhe pitkään
vaikka totuus tuokin esiin vihaa.

Mistä tietää puhuuko toinen totta
ja voiko tämän puheita uskoa?
- Ainut järkevä neuvo:
"Älä usko. Pelkää ainoastaan."
(tai vähintään epäile!)

Laihtuminen - tämän päivän toive.Keskiviikko 30.11.2005 22:32

Laihuus on ihannoitavaa.
Ei ole kaunis
jos ei ole laiha,
jos kylkiluut ei törrötä,
jos omaa muutakin kuin luuta sekä nahkaa,
jos ei ole sairas vajaan 45 kilon painosta.

Nuorille, varsinkin tytöille, on annettu liikaa vaateita.

Lihavuus muka rumaa,
sen kanssa ei voi elää.
Lihava on se joka ei muistuta luurankoa
ja se josta saa otteen ilman kivun tuottamista
sekä myös se joka ennen oli sopivasti pyöreä
tai normaali vartaloinen.

Tätäkö te haluatte?

Ei tätä me haluta mutta tähän me ajaudumme.
Tämä on se jolla me luulemme pääsevämme esille, pinnalle, loistoon.
Kauneus, hento ruumis ja vahva mieli kenties?
- Ei! Ei mielelläkään niin väliä..

Luottamus - TrustTiistai 29.11.2005 23:39

Mikä voi sinua enää estää olemasta äärettömän onnellinen?
Luottamus

Luottamus on mm. rakkauden puun eräs hedelmä.

Luottamus on kuin valkoinen väri.
Jos siihen sekoittaa pisarakin jotain muuta
ja koskaan se ei enää ole täysin valkoinen.

Luottamus on siis helposti pilattavissa.
Pienin, hassuin soljin se solmii ihmiset yhteen
tai erottaa ikuisiksi ajoiksi.

Luottamus on kuin eksynyt ,
joka ei koskaan löydä tietään takaisin kotiin.

Ihminen tavitsee toiste luottamusta
määrittääkseen merkitystään, arvoaan ja kykeneväisyyttään.
Ihminen luottaa niihin
jotka ovat tarpeeksi vahvoin sitein sidottu totuuteen,
sekä niihin joiden teot eivät sotke valkoista väriä.

Mutta tärkeimpänä ihminen tarvitsee myös luottamuksen siihen,
että on itse oman elämänsä pääroolissa.

- Luottamus on enemmän kuin kaikki valta maailmassa.
Luottamuksella valta on hallittavissa.
Lause: You can never trust love - it allways fades away (kai se jotenkuten näin meni)

Täysin totta.
Tänään ymmärsin jotain joka mursi minut täysin.
Rakkaus ei kestä.
Se haihtuu kunnes sitä ei enää ole
tai kunnes on se on muuttunut vihaksi.
Ei ihmiset kasva erilleen,
ei toinen tarvitse aikaa ajatella,
ei se mene niin,
rakkaus hiipuu kuin liekki nuotiossa,
ensin hiillokseksi,
pian pelkäksi tuhkaksi.
Kuten rakkaus, kuten ihmiset sieluineen ja kehoineen.

En voi uskoa,
en voi luottaa rakkauteen,
en voi rakastaa.

Miksi Hitler vihasi juutalaisia?Maanantai 28.11.2005 20:18

Järjetöntä.
Hitlerillä oli juutalaisia koulukavereita joita hän kuvaili Mein Kampfissa eurooppalaisiksi ja ihmismäisiksi
Silti Hitler vihasi juutalaisia syvästi ja juutalaiset olivat Hitlerille pakkomielle.
Hitler puhui juutalaisten tuhoamisesta jo 1920 luvulla mutta puheet kovenivat vuodesta 1938 ja huipentuivat 1942.

Mistä moinen? Mistä antisemitismi oikein tuli?
Kotikasvatuksesta se ei johtunut ja tuskin myöskään
Hitlerin elämän alkuvaihesita.
Jokin vain napsahti ja juutalaiset olivat hyviä syntipukkeja - syyllisiä kaikkeen?

Loistavaa, jonkun urpon takia 5-6 miljoonaa ihmistä surmattii!
Mahtava saavutus ansioluetteloon.
"Osallistuin 5 miljoonan ihmisen surmaamiseen heidän uskontosa takia."


- Historia on muuten mielenkiintoista.

Oi voi!Keskiviikko 23.11.2005 00:30

En oo aikoihin kirjottanu.

Nyt mulla ei oo ees mitään syvällistä
ku meil oli koulussa rentoutus harjoituksia
niin mun aivot jäi lomalle (:

Mul oli kyll joku hyvä aforismi/mietelmä
hässäkkä hetki sit päässä mut unohtu..

Harkat oli kyll ihan jees mut
ihmiset ei tajua että en hyökkää!

Nyt venyttelee ja unille <3
Yöt!

Mikä on muodissa..Torstai 17.11.2005 23:02

Ajattelin et olis siistii jos olis muodissa olla Mian kaa ni mull olis paljo kavereita.
Mut ehkä sit niit kavereit olis liikaa, vaik ei niit koskaan voi olla liikaa.
Hassua.

Ryhdyin nuorisovaltuusto ehdokkaasti ja nyt mun täytyis osallistua johonki vaalipaaneelikeskusteluun ja täytyy myöntää, olen pihalla.
Tiedän että haluan vaikuttaa ja että ansaitsen paikkani mutta miksi?
Miten sen kertoisin mahdollisille äänestäjille?
Pitääkö minun luottaa vain omaan "häikäisevään" ("tylsään") persoonaani?

Tiedän että olen hyvä ehdokas mutta tiedän että myös muita yhtä hyviä on olemassa.

Kai olen vain oma itseni ja katson mitä ihmiset minusta pitävät.

"Merkittäviä ihmisistä tulee silloin, kun he ajattelevat kykenevänsä tekemään asioita. Kun uskoo itseensä, on löytänyt menestyksen ensimmäisen salaisuuden."
- Näin sanoin Norman Vincent Peale ja tähän ehkä minäkin uskon.