"Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville
ja loputtoman pitkille öille?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,
esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi henkeni päästää?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän
Elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana,
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois."
--
Hiljaisuus valtaa hämärän huoneen,
tuskaa sen tiedän minulle tuoneen.
Valo kirkas häikäisee ikkunasta,
tuudittaa pientä koiranpoikasta.
Rakas koira valolta silmänsä sulkee,
tietämättään kohti taivasta kulkee.
--
Pieni mä vielä, olin itsekin,
kun koiranpennun syliini sain.
Saaneeni tunsin, tosi kaverin,
et leikkikalu ollut sä lain.
Sinä kasvoit mun vierelläin,
tunsin kuinka oli hyvä olla näin.
:;Sä oot mun pieni rakas ystäväin,
juosta kanssas mä sain,
lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun sun haukkuas vain,
mä jostain kuulen;:
Usein mä tunsin, mua ymmärrä ei,
tässä maailmassa varmaan kukaan.
Päivät nuo leikin, ja ilon surunkin,
sinä silloin kaipasit mukaan.
Kohta sammuu säde viimeinen,
siitä kiinni pitää voi mä en.
:;Sä oot mun pieni rakas ystäväin,
juosta kanssas mä sain,
lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun sun haukkuas vain,
mä jostain kuulen;: