IRC-Galleria

Kamera tuli pukilta, heti näpsin rakkaistani sillä kuvia.

Miisun kuva onkin jo mun sivuilla. <3
Kyllä se on niin ihana.
Millasta täytyy laittaa kuva myöhemmin.
Ne on hassuja karvapalloja, täytynee sanoa.

Ja kamera on unelmien täyttymys lähes.
Kunhan opin vielä kunnolla käyttämään.
Ystäville kuvaan sitten lupaamani mallikansiot :p

Joltain puuttuu ymmärrys,
Eräät ihmiset eivät vain tajua.

Osa pelkää korkeita paikkoja,
Toiset pimeetä.
Minä, mitä minä pelkään,
kaikenmoista,
mutta eniten pelkään olla oma itseni.

Miksi kenenkään tulisi nähdä millainen minä olen.
En halua kenenkään näkevän.
Haluan muiden uskovan minun oleva se miltä näytän.
Kovin vaikeaa on olla oma itsensä.
Kovin vaikea ottaa vastaan toisten kommentit itsestä,
muttei siitä mitä ei todellisuudessa ole,
silloinhan toinen arvostelee sellaista jota ei tunne.

Ennen oli kaikki hyvin.
Ennen oli ennen,
Tänään kaikki on toisin.

Koska viimeksi tuntui turhalta, tyhjältä, tyhmältä.
Koska viimeksi sorruin ikäviin ajatuksii.
Koska viimeksi itkin ja huusin.
Koska viimeksi olin näin toivoton.
Niin oli viimeksi eilen.

Koska viimeksi halusin vain nukkua.
Koska viimeksi toivoin vain halausta.
Koska viimeksi kaipasin menneeseen.
Koska viimeksi pelkäsin tulevaa.
Niin oli viimeksi eilen.

Koska viimeksi hypin onnesta.
Koska viimeksi olin oikeasti iloinen.
Koska viimeksi merkitsin jotakin.
Koska viimeksi kaikki oli hyvin.
Siitä onkin jo aikaa.

Olen hyvin onnellinen,
ja samaan aikaan hyvin surullinen.

Olen onnellinen:
a) rakastan
b) joulu tulee
c) voin hyvin
d) minua rakastetaan
e) jne..

Olen surullinen:
a) olen väsy
b) ukki
c) koulu
d) elämä
e) pelkään

En ole enemmän surullinen kuin onnellinen
mutten enemmän onnellinen kuin surullinen.

Hassua.
Ehkä olen vain liian väsy.

En oo kirjottanu aikoihin.

Karmiva krapula.
- Tai no ei oikeastaan,
vähän aamulla pyöri masussa
ja päätä vähä on särkeny.

Pitäis muistaa aina että alkoholi vaikuttaa viiveellä.
Kaiken lisäks ahneella on paskanen loppu.
No kivaa oli niin kauan ku kesti :D

Kivaa seuraa ja hyvii juomii.
Kiitos <3

Joskus.
Niinkuin nyt.
Sinä, sinä olet liikaa.

Ajatuskin saa kylmät väreet
kulkemaan selkäpiitä pitkin.
Ajatuskin saa lämpimän kyyneleen
vierähtämään poskelle.
Ajatuskin saa minut surulliseksi
sillä samalla sekunnilla.

Mutta en halua kylmiä väreitä,
en kyyneleitä,
en surullista mieltä.

Ja jo ajatuskin ne aiheuttaa.
Ajatuskin sinusta.

Sinä olet liikaa.
En halua sinua enään.
En tuottamaan tätä tuskaa.

Vihaan sinua.
Kuuletko, ymmärrätkö?
SINUA, minä vihaan.

Hän kertoo kaiken olevan hyvin.
Hän sanoo kuinka elämä hymyilee.
Hän nauraa pienille virheilleen.
Hän rakastaa itseään.
Hän on täydellinen.
Hän ei välitä muiden kommenteista.
Hän pärjää yksinkin.

Todellisuudessa kaikki on toisin.

Olisi niin paljon sanottavaa,
pyydettävää,
toivottavaa.
Et osaisi niitä toteuttaa.

Et kuitenkaan ymmärrä,
näin tämä ei voi mennä.

Olen enemmän mutta
silti aina vähiten.
Ehkä sinulle tämä riittää,
minulle et kuitenkaan näin ole tarpeeksi.

Nyt sinä olet vähän
vaikka aina eniten.
Tarvitsen sinun olevan enemmän
jotta edelleen olisit eniten.

Minun sanani ovat kieroja,
epäsuoria.
Sinulta en sanoja kuitenkaan saa.

Joskus kaikki oli niin toisin.
Mutta jo tiedän,
Tämä on lopun alku.

Tuskin menee kauaakaan
niin kaikki pyyhkiytyy pois,
mitään ei ole ollutkaan,
ei ole yhteistä historiaa.

On jäljellä vain auki revitty arpi,
sekä kuollut sielu.

Ehkä olimme liian uusia,
ehjiä,
oppimattomia,
tunteettomia.
Syitä on silti turha pohtia
sillä...

...Kohta kaikki on ohi,
Älä huoli.

Elämän rikkaus on siinä,
että ymmärtää niiden pienten asioiden merkityksen.
Poimii ne ja jakaa niitä kaikille vähästään.

Mutta kuinka oppisin rakastamaan elämän pieniä asioita
yhtä paljon kuin ne elämän pienet asiat rakastavat minua?

Jos katson rohkeasti molemmilla silmillä,
tai kuuntelen kahdella korvalla.
Silloinko se on kokemista järjellä ja sydämellä.

Jos tutkailen rohkeasti asioita eri mahdollisuuksista ja näkökulmista.

Jos pyrin rehelliseen tavoitteellisuuteen,
silloinhan se on pyrkimystä eteenpäin.

Jos uskon vahvasti onnistumisiin, luotan elämään
sekä uskallan olla tarkkaavainen.

Jos en tukahduta elämäniloa vääristyneillä uskomuksilla, turhilla huolilla, muiden murahduksilla.
Silloinhan se on oikeutta onnellisuuteen, rohkeaan sellaiseen.

Ehkä sitten opin rakastamaan niitä pieniä elämän asioita.