IRC-Galleria

On ainakin yksi asia muiden joukossa josta en pidä; asioiden kertomatta jättämisestä.
Tulee jotenkin unohdettu olo, kun jotain tärkeää jätetään kertomatta.
Ja mistä kaikki alkoi? En tiedä kiinostaako tää ketään, mut mie nyt haluun purkaa itteeni.
Kenenkään ei ole pakko lukea, mie en pakota.

Eilen illalla joskus puolen yhdentoista aikoihin juteltii äidin kanssa miu biologisesta äidistä.
Tuli sitten ilmi, et äiti oli käyny miu kummin luona viime viikolla ja siltä saanut tietää, että
mie oon marraskuussa saanu pikkuveljen ja että kummi oli käyny sairaalassa katsomassa
miu biologista äitiä ja pikkuveljeä.

Eikä miule sitten ole voinu ilmoittaa mitään, ei edes tekstiviestillä. Ehkä teistä asia tuntuu
mitättömälle, mut ette tiedäkään miten tärkeä asia tuokin miule on, miten paljon sattu tietää,
miten pahalta tuntui kun kukaan ei voinut aikaisemmin mitään miule sanoa. Teitä ei ole adoptoitu,
ette voi käsittää täysin miu tunteita.

Herkkä poika perkele.