Eivät he tiedä mitään,
eivät he voi ymmärtää..
Taas tunteet sekaisin,
piikkilankaa sydämen ympärillä.
Sydämen,
joka on särjetty aina vain uudelleen
ja on nyt täynnä syviä,
kirveleviä haavoja,
jotka vuotavat hiljaa verta.
Sydämen,
jota henkinen ja fyysinen väkivalta
on riepotellut ja jättänyt pysyvät jäljet.
Eivät he tiedä,
kuinka sydämeni itkee verta,
eivät he tiedä,
miltä tuntuu kun ei tiedä mitä tehdä..
Mikä on oikein?
Mikä väärin?
Onko olemassa ketään,
joka pystyisi ymmärtämään tuskani
ja pystyisi parantamaan haavat pienestä sydämestä..