Kesken elon kaunehimman
vaivuit uneen ikuiseen.
Jälkees jäi vain muistot kauniit,
suru, kaipuu pohjaton...
Liian varhain jo päättyi sun tiesi,
mutta laulusi vieläkin soi.
Sinun haudallasi soittaja pieni,
kädet ystäväin seppeleen toi.
Niin lähdit äkkiä luotamme pois,
on niin kuin unta se vieläkin ois.
Ei läheinen arvaa, ei silmä nää,
miten lähellä onkaan määränpää.
Joka päivä voi olla viimeinen,
jokainen hyvästijättö ikuinen.