Ikävä kyllä, Kasper sai jostain jonkun pöpön masuun ja sitä sinne sattuu.. Sattuu nähdä, kun toinen valittaa kipua, johon ei kuitenkaan itse voi vaikuttaa muuta kuin rauhoittelemalla, että kyllä se siitä.Ei tosin ole ensimmäinen kerta tällaista, mutta nyt sitä vasta alkoi kunnolla miettimään.
Nyt yhden rankan oksenteluyön jälkeen mun täytyy nostaa hattua jo pidempään yh:na olleille vanhemmille; en tajunnut, kuinka rankkaa voi olla. Jos sitten vielä sattuu olemaan 2 lasta, niin täytyy jo oikein kumartaa.
Tää sairaan lapsen kanssa kotiin jääminen (siis yksin ollessa) käy kyllä täysin työstä, kun ottaa huomioon yön aikana syntyneen pyykin määrän ja tietysti tuon pikkuisen kiukuttelun, kun mikään ei ole hyvin ja ruoka ei maistu ja.... onneksi kuitenkin juomaa edes menee kurkusta alas. Täytyy vaan koittaa miellyttää ja olla kuin ei oliskaan. Niin, meinasin tietysti unohtaa nää pitkät yöunet... Thank god it´s nap time!!
...levittämään pyykkejä ja sitten päikkäreille lattialle; pehmustetulle.
Paranemisiin: onneksi jo maistui kuitenkin hiukan leipää ja vanukasta ☺
Näin siis vuoroviikoin; mulla nyt tällainen viikko.