Ei siis niin yhtään mitään. Pelkkää olemista, ikävöimistä, ajattelua ja mökötystä.
Pikkuäijä oli maailman veemäisimmällä tuulella, huusi vaan ilman minkäänlaista
näkyvää syytä. Neiti taas muuten vaan omituinen tapaus... Nukkuminen uudessa
yläsängyssä on sit niin vitsin vaikeeta... Ei pysty ymmärtään... Ymmärtääkö noita
pieniä ihmisiä muka joku?!
Ihmisen olo ei voi näin kaoottinen ollakaan. Ei tee mieli tehdä mitään, muttei
jaksaisi ollakaan vaan. Miten niin ristiriitasta?!? Tää on niin tätä, elämä on. Sais olla
joskus olematta.
Huomenna olis shoppailupäivä, kukahan senkin huvin maksaa!? Ite tietty, mut jos ois halukkaita, niin vastaan otettas kyllä ;D
Nyt riittää tää touhu...
-sAnNi-