IRC-Galleria

Tämän viikon keskiviikkona, eli toissapäivänä putosin anoppilassa rappuset alas.
Vauvalle ei käynyt kuinkaan. Varpaat ja vasen jalka sen sijaan ruhjoutui.

Keskiviikko oli juuri se päivä, jolloin lunta pyrytti taivaan täydeltä. Minä ja Henri olimme lähdössä kyläilemään. Kiireellä vein Nipsun anoppilan yläpihalle pikapissalle. Nipsu tapansa mukaan keräsi turkkiinsa ja tassuihinsa lumet kirmatessaan vajaa puoli metrisessä hangessa. Sisälle tultaessa jätin kiireen vuoksi kuivaamatta koiran, joka juoksi heti alakertaan. Itse tulin tuiki tavalliseen tapaani rappuset alas koiran jälkeen ja unohdin varoa. Nipsun turkista tippunut lumi oli kastellut portaat ja hupsista keikkaa silmissä vain vilisi, kun liukastuin. Muistan vain, kun mielessä pyöri vain; varo vauvaa. Sen seurauksena ruhjoin varpaani.

Olettaisin, että minulla on hiusmurtumat varpaissa ja jalkapöydässä. Lääkärissä en ole vielä käynyt. Ei ole ollut aikoja omalle lääkärille, enkä päivystykseen jaksa mennä. Eivät ne kuitenkaan varpaiden murtumille mitään tee, korkeintaan teippaavat ja senkin asian voi hoitaa maanantaina, kun menen sokerirasitustesteihin terveyskeskukseen. Röntgeniinkään en pääse raskauden takia. Joten lepuutan sairaanhoitajan puhelinohjeiden mukaan jalkaa 1-2viikkoa. Saan kävellä, mutta jalkaa pitää varoa.
Sen tähden Nipsu jätettiin anoppilaan hoitoon, kun en pysty Nipsun kanssa varomaan jalkaa. Sisällä kyllä, mutta ulkona varominen olisi mahdotonta. Nipsu kun on niin kamala ulkona.

Kyllä on outoa, kun Nipsu ei ole kotona. Ikävä on.

Maha-asukas voi hyvin.
Sydänäänet siinä 140 hujakoilla... ja tasaisia.
Maha kasvaa eteenpäin, ei sivulle. Onneksi.
Vauva liikkuu mahassa paljon. Liikkuminen on rajumpaa.
Potkut näkyvät jo mahan läpi.
Itselläni painoa on tullut lisää. Uskoisin, että nestettä osaksi.
Enää en voi nukkua selällään :(

Eilen anoppilaan tuli kyläilemään pikkuinen Osku poika, ikää 7vkoa.
Oskussa on enimmäkseen kultaistanoutajaa ja isän puolelta tulee kultsun lisäksi berniä. Joten musta väri tulee isukin puolelta.
Toivotaan, että Osku kyläilee enemmänkin anoppilassa niin Nipsu saa Oskusta ystävän.


Tässä muutama video:

http://s218.photobucket.com/albums/cc95/TaunoPaavo/?action=view&current=oskujanipsu021.flv

http://s218.photobucket.com/albums/cc95/TaunoPaavo/?action=view&current=oskujanipsu017.flv

Virvon varvon,
tuoreeks terveeks,
tulevaks vuodeks.
Vitsa sulle,
palkka mulle!

Tänään puhelin soi kello 10:25. Henri pääsi anestesiassa tehtävään hampaiden reikien paikkaukseen. Joulukuun hammastarkastuksessa oltiin löydetty 5 reikää maitohampaista.
Kello 13:30 lähdettiin taksilla kotipihasta terveyskeskuksen yhteydessä olevaan keskushammashoitolaan. Ajan piti olla kahdelta, mutta viivästyi tunnilla.
Henri nukutettiin syliini, jonka jälkeen raavas anestesialääkäri nosti Henrin peitoilla pehmustettuun hammaslääkärintuoliin. Minun käskettiin tulla tunnin kuluttua takaisin, sillä välin sain poiketa kahville.

Neljän aikoihin palasin takaisin hammashoitolan aulaan. Anestesia lääkäri tuli sanomaan, että kaikki oli mennyt hyvin ja pora oli viuhunnut.

Puoli viideltä tuli hammaslääkäri ja kertoi, että Henriltä oli paikattu 7 reikää ja yksi maitohammas poistettu melkein juureen asti ulottuneen reiän vuoksi. Onneksi kysyin kielijänteen leikkauksesta, sillä he olivat unohtaneet sen. Hammaslääkäri lähti kuin ohjus takaisin ja kuulin, kuinka hän kysyi anestesialääkäreiltä, että eihän Henri ole vielä herännyt. Niinpä kielijänne leikattiin ja Henri sai kaksi itsestään sulavaa tikkiä kieleensä. Tämän hammaslääkärin mukaan kielijänne oli ollut hyvin tiukka, toisin kuin aiemmin tapaamamme hammaslääkärin mukaan vain vähän. Näkemyseroja saman ammatin harjoittajillakin.

Puolikuuden aikaan pääsimme vasta Henrin luo, sillä Henri oli oksentanut poistettaessa hengitysputkea. Oksennusta epäiltiin päässeen keuhkoihin ja saimme penissilliinikuurin sekä särkyä varten Pronaxenia. Huomenna menemme röntgeniin keuhkokuvia varten, jonka jälkeen omalääkärimme saa katsoa kuvat ja päättää tuleeko lääkitykseen muutoksia.

Nyt Henri parantelee muutaman päivän itseään lepäämällä ja nauttimalla jäätelöä ja muuta viileää.
Palkkioksi urheasta reissusta pieni mies sai robottikäsi prätkähiiren ja mummolta lohikäärmeen ja ritarin aseineen :) Kyllä kelpaa olla kipeä.

Nemotiini oli meillä hoidossa maanantaista tähän päivään. Illalla lähti kotiinsa takaisin.
Viikko kului mukavasti, kun Henri sai hoitaa pikkupiskiä (Henri haaveilee pikkukoirasta ja lainakoira hoiti oman pikkukoiran aseman hyvin).
Alkuviikosta Nemo kuseksi muutamaan otteeseen sisälle, mutta saatuani sen kiinni rysänpäältä loppui merkkailu siihen. Ensimmäisenä yönä Nemo sai tehopiikkejä Nipsun kanssa ja seuraavat kaksi yötä vietti häkissä. Viesti meni perille ja loput yöt sujuivat nätisti. Pikku herra nukkui pallit taivasta kohti sänkymme jalkopäässä.
Lauantaina piipahdettiin koirapuistossa (kuva otettu siellä).

Henri: "Äiti, mikä Päivin Annassa on vikana?"
Minä: "Siis iskän ja kaksosten siskossa, Annassa?"
Henri: "Niin."
Minä: "Ei Annassa mitään vikaa ole. Miten niin?"
Henri: "Onhan."
Minä: "No mitä vikaa?"
Henri: "No kun Anna ei ole yhtään aikuisen näköinen vaan koululaisen."
Minä: "Jaa. No miksi Anna on sun mielestä koululaisen näköinen?"
Henri: "No, se on niin pieni, eikä niin iso kuin aikuiset."
Minä: "Ahaa. No Anna on kuitenkin samaa ikää kuin äiti."

Masuasukki voi hyvin. Ainakin liikehdinnästä päätellen.
Tälläkin hetkellä vetää 360 asteen ympyrää mahassa...
Potkut ym. iskut ovat vielä tähän asti olleet lempeitä
verrattuna siihen mitä ne tulevat olemaan.

Henrin tähden toivon poikaa, mutta tyttökin on tervetullut.
Saisinpa silloin syyn ostaa Name it:n vaatteita :)
Olen päätynyt siihen etten ota äitiyspakkausta.
Sen sisältö on niin poikamainen neutraalisuudestaan huolimatta.
Lisäksi kotoa löytyy jo makuupussi, lämpömittari, kynsisakset jne...
Vauva saa kuitenkin vaatteita lahjaksi ja käytettynä tuttujen kautta.

Oma vointini on ollut kohtalainen, lukuunottamatta lievää pahoinvointia.
Mielialat heilahtelee ja väsymys painaa.
Pesänrakennusvietti on kova, mutta sitä jarruttavat rahanpuute, aika,
voimat ja se, etten tiedä kumpi tulee tyttö vai poika.
Ei huvittaisi hankkia kauheaa kasaa valkoista, beessiä ja keltaista,
kun kyseessä on kuitenkin kesävauva.
Ärtynyttä mielialaani ruokkivat suomalainen juntti ukko, joka ei ymmärrä
hevonhelvettiä naisista saati siitä mitä naiset tarvitsevat/haluavat
- etenkään raskausaikana!
Meillä juodaan kaljaa, pelataan konetta, luetaan lehteä tai töllötetään TV:tä.
Ja selitys on aina sama: töissä on niin raskasta.
Juu no, ei se parisuhdekaan yksipuolisesti toimi...
Toinen ärtymyksen aiheuttaja on tuo lekuripuoli kuinka siellä toitotetaan
minun olevan niin hyvinvoiva ja seesteinen!
Vinkkinä; älkää käyttäkö minusta sanaa seesteinen. Olo on kaikkea muuta kuin sitä.

Onneksi Henrin 5-vuoden uhma on alkanut laantua ja saan poikaan paremmin
kontaktia. Ihan viime viikosta alkaen Henri on alkanut harjoitella hyväksi
isoveljeksi tulemista. Ja sitä pikkumies onkin. Ainoa päivänpaiste mun elämässä :)

Maha alkaa näkyä :)
Joidenkin mielestä iso jo ja toisten mielestä pieni.
Ukon mielestä epäeroottista kun, rinnat makaa istuessani mahan päällä...
Painoa ei ole kertynyt kuin 2,5kg koko tähän astisen raskauden aikana.
Se on hyvä, sillä elopainoa oli liikaa ennen raskautta.
Jenkkakahvat kadonneet :) JEEE!!!!
Kuten neuvolan superihana täti sanoi, että raskaus on mennyt "sisäänpäin".
Mahan ansiosta hoikistun, ellei lasketa persauksen leviämistä :D

Kohtapuoliin saan äitiyspakkauksenkin. Tosin en ole varma haluanko sitä.
Meidän vauva on kuitenkin kesävauva ja meillä ei olisi haalareille käyttöä.
Tosin pakkauksen arvo on suurempi, kuin mitä saisi rahaa, jos ei ottaisi pakkausta.
No onneksi voin miettiä asiaa vielä.

Pesänrakennus viettini on korkealla. Muutoksen uhreiksi ovat joutuneet olkkari ja makkari.
Nyt yritän löytää 30cm leveää yöpöytää, max.70cm leveää hoitopöytää tai lipastoa.
Appiukkokin täytyisi tilata kylään... Ehkä maltan vielä...

Menimme oikein koko perheen voimin katselemaan uutta tulokasta.
Lääkärinä oli hyvin vanha paadero, jolla ei ollut hiuksia nimeksikään päässä.
Lisäksi muutamat sormen kynnet olivat mustuneet - liekö jäänyt johonkin väliin?
Plussaa tämä papparainen sai edelliseen ultralääkäriin nähden, kun puhui selkeästi.

Ultrassa kaikki oli ok. Ei syytä huoleen.
Vauvan kallon läpimitta vastasi viikkoja 18+1.
Lapsiveden määrä vastasi viikkoja 20.
Laskettua aikaa ei lähdetty muuttamaan eli jussivauva tulee.
Istukka on edessä ja sen tähden sumensi ultrakuvaa.
Sukupuolta ei nähty ja lääkäri sanoi sen olevan vielä tässä vaiheessa aikamoista arvailua.

Iso plussa meidän pikkumiehelle, joka osasi olla nätisti paikallaan ja hiljaa.
Hyvä isoveli tuosta Herneestä tulee :)