Paljon on ollut tässä viikossa tunteita,
hyviä että huonoja,
En ole aina pystynyt järkevästi käyttäytymään,
se ehkä pääsi liikaakin näkymään,
Onneksi minulla on ystäviä ihania,
heiltä saan lohtua, voimaa ja tahtoa,
Olisiko se mies voinut paremmin ajatella minua?
Pitikö sen sormuksen kahtia hajota?
Vai pitikö minun olla ymmärtäväinen,
tai kenties säästäväinen...
Pitikö taas mennä häneen luottamaan?
Eikö se ole jo todistettu että se on turhaa?
Voiko ketään lopulta hallita mitään?
tai pystyykö enää korjata virheitään?
Hetkeksi saa huonot asiat unohtamaan,
mutta lopulta ne kokonaan katoaa,
kun pystyy itselleen antaaksi antamaan!
