Oon tässä jo tammikuusta asti miettiny,että voiko oikeesti ihmisiin luottaa.
Mää en ainakaan oo voinu luottaa varmaa 4 kuukauteen.
Joskus vaan miettii et minkälaisia ne "oikeat kaverit" oikeesti sitte on?
Vai sanotaanko niitä vaan "oikeiksi kavereiksi"?
Pitäskö niitten välittää vai "välittää",
ymmärtää vai "ymmärtää"
pitää yhteyttä vai "pitää yhteyttä",
kysellä mukaan juttuihin vai "kysellä mukaan juttuihin",
olla oikeasti kaveri vai "olla oikeasti kaveri"?
Mun mielestä se ei mee silleen että jos seurustelet jonkun kanssa,niin sulla ei oo aikaa kavereille.
Ja "kaverit" taas "angstaavat" tosta etteivät pitele yhteyttä (muutako jos on aivan pakko) ja pitävät omaa kivaa omalla kaveri porukalla.
Ei siinä ettäkö se haittais mua enään,mutta ois se kumminki kiva jos ois ees yksi semmonen kaveri johon vois luottaa (muutako poikakaveri). Mutta se on varmaan liikaa pyydetty toikin...
Sitten oon myös sitä ihmetelly et kaikki "kavereitten" menot (mökki reissut yms...),oon kuullu joltakin muulta kaverilta jolle on kans tehty samalla lailla. Ei ole kysytty porukkaan mukaan,valehdeltu että ollaan kotona, soitetaan,niin hupsista ollaanki mökillä...
Sitten jos ite on menossa johonki mökille/ajelemaan jonnekkin,niin kyllä sitten voidaan olla niin kavereita ja kyytiä pummissa. säälittävää.
Ainoa asia,mitä mää en tässä koko "jutussa" nää on se,että miksei voi tulla sanomaan päi naamaa jos ei oikeesti kiinnosta "seura" enään,tai häpeää toista. Ja se kun pitää valehdella.
Joo,jotku vois varmaa ehkä miettiä,tai jotku kyllä tietääki et kenestä kirjotin. En vaa oikeesti enää jaksa mitää tämmöstä, tai siis en oo kyllä jaksanu ku ei oo jaksanu enää ees kiinnostaa kaikki valheet jne... Ehkä se vaan on sitte silleen että aika ja uudet kaveri porukat muuttaa noi paljon ihmisiä...
Onneks mullon Tiitus,ei se tosin kavereita korvaa,mutta...
