Hän vittuili sille ämmälleen
joka päivä, ei kaunista sanaa.
Vaikka ämmä näytti itkeneen,
nähty ei poskella kyyneleen
yhtä ainutta kosteaa vanaa.
Tuli päivä kun sai tarpeekseen,
ämmä ja lapsonen lähti jonnekin pois.
Sinä iltana nähtiin kyyneleen
vanat poskilla virranneen,
itki sankari kuin ämmä mennyt pois.