Jos jonain päivänä tuntuu siltä että itkettää...soita minulle.
En lupaa, että saan sinut nauramaan, mutta voin itkeä kanssasi.
Jos jonain päivänä tuntuu siltä, että juoksisit karkuun, älä epäröi
soittaa
minulle. En lupaa pyytää sinua pysähtymään, mutta voin juosta kanssasi.
Jos jonain päivänä et halua kuunnella ketään, soita minulle. Lupaan olla
vierelläsi. Ja lupaan olla todella hiljaa.
Mutta jos jonain päivänä soitat ja en vastaa... tule nopeasti tapaamaan
minua, ehkä tarvitsen sinua.
Jos joskus en huomannut sinua... olen pahoillani.
Jos joskus ajattelin olevani isompi ja parempi kuin sinä, anna anteeksi.
Minä pidän sinusta, älä koskaan unohda sitä. Huonojen ja hyvien aikojen
jälkeen, olen aina täällä sinulle.
Olen pahoillani kaikesta väärästä mitä ikinä olen tehnyt.
Kirjoitan, jos huomista ei koskaan tulisikaan?
Entä jos en koskaan pystyisi sanomaan hyvästi tai antamaan sinulle isoa
halausta?
Entä jos en ikinä voisi sanoa että olen pahoillani ja pidän sinusta?
Jos huomista ei koskaan tulisikaan?