mä haluan pois mun päästä. alkaa olla jo ahdasta ku persoonat hajoilee ja lisää uusia pukkaa kokoajan. heräsin aamul ja mietin et mikä se siel seläs kutittelee, mut sehän oliki vaa puukko! mä en tiedä enää mistään mitää. ketkä on päättäny pysyä mun luona, mun vieressä ja ketkä on lähteny pois, ku eivät ole jaksaneet mun hankalaa luonnetta, asennevammaa ja kaikkia vikoja joita mussa on. "se katso mua, käänty ja lähti pois. mua pelästyy kaikki, koska mä oon niin todellinen."
ja silti hymyilyttää..