Koulusta suoraan töihin ja töistä suoraan Expoon, ei ainakaan ollut tiukka pe aikataulu. Onneksi kukaan 3 hengen seurueesta ei ollut menossa Ajattaraa katsomaan, joten väliäkös tuolla. Kun vihdoin olimme saaneet luumme Helsinkiin, suuntasimme ekaan safkapaikkaan, joka näkyville tulee. Stadin kababissa syötiin ateriat ja ei kun Kaapelia kohti.
Kaapelitehtaan pihaan saavuttua oli hämmästys melkoinen, kun jono oli helvetin pitkä ja klo 18.30 tai jotain sinne päin. Siinä sitten pohdittiin, että pitääköhän lipullisten varmasti jonottaa tässä. Käveltiin jonon ohi ja nähtiin lipullisia, joten ei kun takaisin jonon perälle (eikä edes mikään pieni jono). Sitten kuitenkin havaittiin suurimman osan lipullisista kävelevän jonon ohi, joten ei kun ravaamaan takaisin jonon alkuun. Onneksi ei tarvinnut jonottaa!
Sisällä sitten tuijotettiin hetki huvittuneina Verjnuarmua ja lähdettiin laahustamaan kohti messualuetta. Siellä palloiltiin ja moikkailtiin tuttuja. Ei kun takaisin lavalle päin juuri parahiksi katsomaan Pain Confessoria. Ihan menevän keikan heittivät, ja ei kun jälleen kättelemään kaverinkavereita ja muita yhtä "tuttuja" ihmisiä ("se on amiksessa, joten älä koske siihen" "se on per(u)skoulussa, joten älä koske siihen" "se on mun muija, joten älä koske siihen") :D
Siinä taas palloiltiin takaisin messualueelle, josta bongattiin Raatikainen ja jatkettiin matkaa nimmareita rikkaampana. Myöhemmin tuli samaisen Hevikaraoke -lapun takapuolelle vielä Pain Confessorin nimmarit. Varsin tuottoisaa.
Swallow the suniksi ehdimme taas lavan ääreen. Lähetettiin muut auringonnielijät hakemaan kahvia (tässä vaiheessa alkoi päänsärky jo tehdä tuloaan), jaffaa ja colaa. Kahvin jälkeen oli olo jo huomattavasti kohentuneempi, mutta auringon nieleminen ei enää iskenyt, joten minne menimmekään?
Messualueella tapasin hassuja uusia ihmisiä, ja Studio Impossiblen Niko Saarelan ja Kari Hietalahden. Pelottavaa, äijät ovat oikeasti aina yhtä hauskoja! Nimmarissa Se Lukee: "Noralle teräsvillaa!" ja äijien puumerkit (mikä voitti moninkertaisesti muut nimmarit). Tässä vaiheessa meno oli kerrassaan rattoisaa, ja lavan kupeeseen ehdimme Laihoa katsomaan. Laihon tuijottamisen jälkeen kiireellä Bodom ständille nimmarin toivossa. Nimmari jäi vain haaveeksi, mutta tuli taas juteltua mielenkiintoisten ihmisten kanssa.
Everg( re/a )yn aloittaessa olimme taas lavan äärellä... Bändi oli jees, keikka vähemmän jees. Muuta ei melkein kuulunutkaan kuin basso (jossa oli jotain häikkää, joten oikeampi ilmaisu olisi puuromössö), ja basari. En tiedä kumpi latisti enemmän tunnelmaa, puuromössö vai metrin päässä toisiaan nylkyttävä "90-luvun tuotos -pari". Tässä vaiheessa jalat olivat hieman poikki, ja betonikin perui tulonsa (helvetin hyvänä live-bändinä olisi nostanut tunnelmaa), joten suunnattiin kotia kohti.
Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli ihan menevä ja tunnelma hyvä, kenties ensi vuonna uudestaan ? Kiitos auringonnielijöille ja tuskantunnustajille (MrSpeed, MixXx, Lassi, Hessu (ja sen hassu kaveri) ja muillekin tutuille, joihin satuin törmäämään :) KAIKILLE TERÄSVILLAA!