IRC-Galleria

Kaija Koo on pop!


Muistoja, muistoja... : )


Jaksatko muistaa
kun me katolla istuttiin
ja lentävällä matolla noustiin
me noustiin korkeuksiin
Ja pyörteisiin humiseviin
me vuodet leijailtiin
rakkautta tuhlattiin
ja min jäin asumaan pilviin

Sinä halusit palata taas
sieltä pinnalle maan
vaikka Mariaanien hautaan
lähden jos vain saan sut mukaan
Olen aivan pihalla nyt
vieras veri sussa virtaa
olet uudestisyntynyt
eikä mulla ole virkaa

Niin, se sekoittaa mun pään
kun uni vain ei tuu
joka askeleesta herään
mitä sulle kuuluu

Nousee verenpunainen kuu
pala kurkkuun takertuu
suuteleeko sua jo toinen suu
kun ei tiedä niin se sattuu
miss oot, mitä kuuluu
mulle uni vain ei tuu

Matto rappukäytävän
on välissä ulko-oven
ja jos talonmies sen siirtää
niin minä tapan sen
Jos liikut joskus täällä päin
ovi auki on
vaikka oon täynnä vihaa
vähän rakkauttakin on
mitä sulle kuuluu
täällä kaikki kuihtuu pois

Niin se sekoittaa mun...
... mulle uni vain ei tuu
uni jo tulla vois...
jos saisin tietää missä oot ja mitä kuuluu...
uni vain ei tuu

Saas nähä miten huominen menee, ne möhlii kuitenkin ja minust tulee ikuinen rampa!

Tahtoisin mökille, vois saunoo, grillata, veneillä (eli soutaa,heh!) ja savustaa kalaa. Pääsis pois, ja sais olla rauhassa. Laittaisin pöhelimen kiinni. Olis kyl aivan ihanaa...

Puuttuu vaa se mökki, sauna, vene, grilli, kala ja savustuspönttö.

Eli se siitä haaveesta.

Perkl! Ku myivät "mun" mökin! :/

Välillä sataa, välillä paistaa
Tää on mun laulu sadepäivän varalle

kertosäe:
Tää on mun lauluni sadepäivän varalle
Tiedän etten yksin jää
Jotain suurta puuttui
Elämäni tuulen suunta muuttui Aurinkoon
Ja mä nytkin nään


Mikä on se juttu, jonka takia olet epätoivoisiin tekoihin turvautunut
Juttu, jonka takia on sodittu ja murhattu
Mutta ilman sitä ihminen on niin pirun turhautunut
Mikä on se, joka halaa sua ja jolle purkaa surut?
Joka saa sut miettiin "Mitä vittua?",
kun sen takia aina leuka sekä silmät tippuvat
Sitä moni joutuu kaivaan syvemmältä
Iltarukouksessa pyytään taivaan ylemmältä
Sitä etsivät nuoret, se tukee hetkinä huolen
Se saa esiin kovimmanki miehen herkimmän puolen
Sitä kaikki hakee, osa ei löydä koskaan
Se lyö alas ylimielisen ja ylös nöyrän nostaa
Se suutuspäissä heitetään hukkaan,
se saa sut kerään tyynyn alle juhannusyönä seitsemän kukkaa
kun vaan katson sitä nään niin paljon hiton hyvää
et sen kuvailemiseksi tarviin Daven isoo kynää

kertosäe

Nyt se nukkuu vieressäni, kainalooni kaivautuneena
Kauneimmillaan tyynynkuva poskeen painautuneena
Se on yhteenkuuluvuuden tunne pimeinä öinä,
Kun sen kosketuksesta sielu sekä ruumis kihelmöivät
Kun se luonani ekan kerran kävi kylässä,
se lahjoitti mustavalkomaailmaani värikynät
Aiheuttaen sydämeeni loputtoman tykytyksen
Pakottaen etsin vastausta kysymykseen:
Miksi minä, miks se valitsi mut?
Miehen, jolla on sydämessä pienet lasinsirut
Miksi minä, miks se valitsi mut?
Miehen, joka eilen seinään maalasi pirun
Vastaus: ei se kysy meiltä aikaa, eikä paikkaa
Se arvojärjestykseen saa uusiks meidät laittaa
Se katos multa mutta nyt on takas tullut
Se on maailman hienoin tunne, siis olla rakastunut!

kertosäe

Niin pitkään Aurinko nousi mustaan
Sydän tulee kipeeks, kun sä tarpeeks kauan yksin kuljet pimees
Miettien "etteiks nää päivät mulle valoo lainkaan anna?"
Silloin välähdyksen Auringossa näin harmaan taivaan alla
Mä haluun uskoo kohtaloon ja kanssas rakentaa
Sen myrskyn keskellä jäässä seisoit päässä sateenkaaren
Paskaa kertyi mutta senkin kaiken jaksaa kantaa,
Jos on vieressä ihminen, jonka kanssa jakaa taakkaa

"...mihin vievät askeleesi
kulkemalla valitsemaasi tietä pitkin
kohtalo haasteen heittää taas eteesi
etkä tiedä miksi
et tiedä miksi...

...tarjooko päivä loistoa vai kurjaa työtä
vuoristorataa ilman turvavyötä
meinaako kohtalo turpaan lyödä
joka jannuu joka ei omaa mustaa vyötä
tässä kamppailulajissa vaatii kovaa kuntoo
pelaanko kovaa ilman omatuntoo
huominen vois suoda tuuria
alan pahan varalta rakentamaan suojamuuria"

Äitini opetti minut arvostamaan kunnolla tehtyä työtä.
"Jos meinaatte toisenne tappaa, niin tehkää se ulkona. Siivosin juuri!"

Äitini opetti minulle uskontoa.
"Sinun on paras rukoilla, että tuo lähtee tuosta matosta!"

Äitini opetti minulle logiikkaa.
"Se on niin siksi, koska minä sanon niin!"

Äitini opetti minulle lisää logiikkaa.
"Jos putoat siitä keinusta ja katkaiset niskasi, et pääse kauppaan
kanssani!"

Äitini opetti minulle ironiaa.
"Jatka vielä itkemistä, niin annan sinulle syyn itkeä!"

Äitini opetti minulle pysyvyyttä.
"Istut siinä niin kauan, että kaikki herneet on syöty!"

Äitini opetti minulle ilmatiedettä.
"Näyttää, kuin tornado olisi pyyhkäissyt huoneessasi!"

Äitini opetti minulle kärsivällisyyttä.
"Odotas, kun päästään kotiin!"

Äitini opetti minulle genetiikkaa.
"Olet ihan kuin isäsi!"

Äitini opetti minulle iän tuomaa viisautta.
"Kun olet minun ikäiseni, ymmärrät!"

Äitini opetti minulle oikeudenmukaisuutta.
"Jonain päivänä, sinulla on lapsia .. ja toivon, että ne ovat ihan
samanlaisia, kuin sinä!"

Löysin vaaleanpunaisen pienen pahvista revityn palasen. Siinä luki:

"Mie rakastan sinnuu!"
<3: Tiina 2000

Ja kaiken kukkuraksi piti ajaa Kausalaan tänään, joten ohitin onnettomuus paikkasi.

Aika hassua radiossa soi samaan aikaan:


Minä olen miettinyt sinua paljon
Paljon enemmän kuin ketään muuta
Kaipuuta polttavaa olen tuntenut kylmin illoin
Miettinyt sinua silloin enemmän kuin muita

Minä olen muistanut sinut hyvin
Niin paljon paremmin kuin ketään muuta
Minä olen muistanut sinut niin kauniina kuvina
Vakavina unina muistanut paremmin kuin muita

kertosäe:
Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana
Suruna sielussain, valona yössä vain

Minä olen valvonut tuhat yötä
Tehnyt työtä tyhjää niin kuin kuolemaa
Kaipuuta polttavaa olen tuntenut näillä teillä
Elämäni kintereillä ajanut eteenpäin


Jotenkin nauratti ja itketti samaan aikaan.
Vaikka onkin kulunut jo kohta kuusi vuotta niin mietin sinua ja meitä usein.
Naurusi olisi valloittanut koko maailman, tai toinen vaihtoehto olisi ollut, että kaikki olisi kuollut nauruun naurustasi....
Kauheesti oon miettinyt asioita, olisi kauheasti asoita, mitä näiden vuosien varrella on tapahtunut ja mitä olisin halunnut jakaa kanssasi.
Niin paljon jäi sanomatta...
Mutta, kyllä me paljon ehdittiin kokeakkin yhdessä... Ja niille jutuille naureskelen kyynel silmillä, ei että surettaisi, vaan koska naurattaa liikaa...

Tahdoin vain sanoa, että ikävä on... Ja mielessä ja sydämmessä asustat ikuisesti! <3

Mä en edes muista millon olisin ollu näin pahalla tuulella, oikea känkkäränkkä!
Tuntuu, et vois hyökätä kenen tahansa kimppuun, kun yleinen syyttäjä!
Ja oonpas ainakin saanu pari maailmansotaa aikaseksi mein ukon kanssa!
Siistii, ei vois paremmin mennä!