IRC-Galleria

Ikävä on kaivaa koiraa haudasta,
tietääkseen onko se taivaassa

Vai tietää onko jonkun muun elukka,
päättänyt päivänsä.

Päätti päivänsä,
muiden päätöksestä.

AIKAISEN AAMUN USVA SUURTEN METSIEN TUOKSU
HUOMEN VÄREILLÄ LEIKKII VALO VIELÄ ODOTTAA
PIAN TAIVAAN RANNAN TAKAA
SUURI AURINKO NOUSEE
KALMAT VARJOJEN YÖN TAAKSE JÄÄ HERÄÄ MAA

ON UUDEN ALUN IHME PURO KIRKKAANA VIRTAA
ON PYSÄHTYNYT AIKA VIELÄ HETKEN ODOTTAA
ON IKUINEN MONUMENTTI JOTA HORJUMAAN EI SAA
SEN LUOKSE KAIKKI PÄÄTTYY JA SEN LUOTA ALKAA

YSTÄVÄ VIATON KUOLLUT PUOLESTAMME ON
YSTÄVÄ VIATON KUOLLUT PUOLESTAMME ON

RAJATON JA PYHÄ JOTA KOSKETTAA ET VOI
IKUINEN JA SYVÄ JOKA ELÄMÄSI LOI
SUUNNATON RAKKAUS JOKA PARASTASI TAHTOO
USKOMATON VOIMA MITÄ VAIN MUUTTAA VOI

JUMALALLINEN LIEKKI ALAS PIMEÄÄN LASKEUTUI
HEHKU KAIKKIALLE KIIRI SOKEUS YÖN PARANTUI
AVUN TARJOAVA KÄSI VIELÄ VIIPYNEITÄ KAIPAA
SYYTÖN PUHDISTAVA VERI PURO KIRKKAANA VIRTAA

YSTÄVÄ VIATON KUOLLUT PUOLESTAMME ON
YSTÄVÄ VIATON KUOLLUT PUOLESTAMME ON
YSTÄVÄ VIATON KUOLLUT PUOLESTAMME ON
YSTÄVÄ VIATON KUOLLUT PUOLESTAMME ON

Ei ole sääliä katseessa,
Mies tappaa koiransa
Ei lämpöä kosketuksessa,
Mies hakkaa vaimonsa
Ei ole toivoa kotona.

no me ajetaan niin lujaa kun tällä laatikolla voi
kaheksaakymppiä väärää kaistaa ja korvissa tuuli soi
sä silität mun niskaani ja minä kehrään vaan
kiinni pistän simmuni kun ojaan lasautetaan

Elämäni kevät kuin sulaa hulluutta
Kuljen aamutaivaan alla
Silmät sokeina, jalat rakoilla ja
Sydän hakkaa kahtasataa

Oli pakko - vaihdoin suuntaa
Palaan polkuni jälkiä, nyt on kiire
Päivä nousee sittenkin...
Nyt tiedän mitä sanoa

Mieleni maisemassa ainoat maamerkit
Ovat jättämäni syvät arvet
Juoksen ja koetan suunnata kotiin
Mutta kuljen ristiin, eksynyt poika

Sulavat tunteet jäätyvät jälleen,
Pahoja sanoja ja askel painaa
Mustavalkoiseen maailmaan
Tahdon kuitenkin palata ja huutaa

VIHAAN SINUA IHMINEN
JÄLJITIN SEN, JÄLJITIN SEN KADONNEEN LAUSEEN

VIHAAN SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME SANAA, OLIKIN JO AIKA VAIHTAA SUUNTAA

VIHAAN SINUA IHMINEN
EI MINULTA MITÄÄN PUUTU NÄILLÄ MENNÄÄN, EI MIKÄÄN
MUUTU

VIHAAN SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME SANAA, EN AIO ENÄÄ VAIHTAA SUUNTAA

Takalukossa on ovi,
Kynnys on ylitetty viimeistä kertaa
Menneen talven lumia kaikki,
Hiljaa haihtuneet taivaan tuuliin
Päivä kääntyy ehtoon puoleen,
Minä käännyn selin ja isken tulta koska
Jalkoja vieläkin paleltaa... mutta ei kauaa

Ei askeltakaan, ei sanoja
En löydä enää tarvetta karata
Jos totuus ei pala tulessakaan
Oli paluuni oikein ja puhe turha

Ootellaan omakotitaloa ja koiraa. <3

Selän takana paskaa niskaan kaadetaan,
se ilomielin vastaanotetaan.
Niin se metsä tuppaa vastaamaan,
kun sinne huudetaan

Ei ole sääliä katseessa,
Mies tappaa koiransa
Ei lämpöä kosketuksessa,
Mies hakkaa vaimonsa
Ei ole toivoa kotona,
Mies jättää lapsensa
Ei kyyneltä silmäkulmassa kun
Mies jättää kotinsa

Ei ole palavaa rakkautta
Kun mies tuhoaa tunteensa
Ei intohimoa suhteessa
Kun mies menettää otteensa
Ei mies katso eiliseen
Ei hän usko huomiseen
Hän elää tässä hetkessä
Maahan valuu kyynel silmästä

kertosäe:
Minä huudan sydämeni umpeen
Hautaan tunteeni kuoppaan
Opetellaan alusta aloittamaan
Opetellaan anteeksi antamaan
Ei revitä vanhoja haavoja
Ei käännetä veistä haavassa
On aika kääntää sivua
On aika jatkaa matkaansa

Ei ole valoa tunnelissa
Ei ole parempaa huomista
Ei mies tunne ylpeyttä
Vaan rypee itsesäälissä
Mies tarttuu hiljaa aseeseen
Ja pyyhkii silmästä kyyneleen
Hän kiroaa syytään elämäänsä
Ennenkuin päättää päivänsä

Minä kylvän epätoivon sieminiä
Minä sammutan toivon kipinöitä
Romahdus on kynnyksellä
Mielikuvitus on sen lääkkeinä

Ei oltu nähty pitkään aikaan, kauas kotoa muutettiin
usein ajattelin sua, tulit samaan kaupunkiin
Vaan kun viimeinkin sut kohtaan, mikään ei oo ennallaan
tapaan toisenlaisen naisen, enkä kuulu sen maailmaan

Mä kosketusta turhaa hain, sua kutsuu kiireeseen deadline

kertosäe:
Sullon jäänyt liian monta unta näkemättä
On muka liian vähän aikaa jäljellä
Sun on pakko hellittää, pian se on liian myöhäistä
En tahdo nyt sua menettää

Ootko unohtanut menneen, kaikesta me haaveiltiin
nyt sä naurat ettet enää usko niihin unelmiin
Vaan kun katson noihin silmiin naisen kovan ja uupuneen
ennen kuin sä käänsit selkäs ehdin nähdä kyyneleen

Mä kosketusta turhaa hain, sua kutsuu kiireeseen deadline