Yksin jälleen kerran saan vaeltaa
pimeää, kivistä tietä taas taivaltaa.
Vielä kerran käännyn katsomaan,
mutta edes sinä et enää seuraa.
Millään ei siis ole mitään merkitystä.
eikä näihin tunteisiin saa lääkitystä.
En tiedä miltä tämä näyttää,
kun katsoo ulkoapäin.
Sisäpuolelta täynnä tyhjää,
sirpaleiksi hajonnut näin.
On kai aivan turhaa kysyä:
Onko tää sulle vain pelkkää peliä?
Suuntaa en tiedä, ehkä joudun eksyksiin.
Enää et tunnistaisi, jos nähtäisiin.
Et ymmärtää voi kuinka hajosin,
sitä kuvailla en osaa paremmin.
Muutuin sun vuoksesi,
tulin aina luoksesi.
Mitä teit puolestani?
Et niin mitään, "rakkaani".