IRC-Galleria

paino: 6540g
pituus: 63cm
pipo: 40,1

Ihana, tyytyväinen tyttö. Jäntevä, hieno pään kannatus.
Hymyilee ja juttelee. Varhaisheijanteet vaimenemassa.
Seuraa lelua katseella.

Hah, neiti sai rokotteenkin mutta rupes vaan nauramaan ja hymyilemään
kun pistettiin :D muuten oireina oli vaan nukkuminen, nukkui melkein koko
päivän eilen.

Tyttö sai tänään kasteessa nimekseen Alexandra Julia <3

Nimeni on Chris,
Olen kolme,
Silmäni ovat turvoksissa.
En näe.

Minun täytyy olla tyhmä,
Minun täytyy olla paha,
Mikä muukaan olisi voinut,
tehdä isän niin vihaiseksi?

Toivon että olisin ollut parempi,
Toivon etten olisi ollut ruma,
Sitten ehkä äitini,
Haluaisi vieläkin halata minua.

En voi tehdä väärin,
En pysty puhumaan ollenkaan,
Tai muuten olen lukittuna ylhäällä,
Koko päivän.

Kun olen hereillä,
Olen aivan yksin,
Talo on pimeä,
Väkeni ei ole kotona.

Kun äiti tulee kotiin,
Yritän olla mukava,
Niin ehkä minä saan vain,
Yhden selkäsaunan tänä iltana.

Kuulin auton,
Isä on palannut,
Charlien baarista.

Kuulen hänen kirouksen,
Nimeni on sanottu,
Painan itseni,
Seinää vasten.

Yritän piileksiä,
Hänen pahoilta silmiltään,
Olen niin peloissani nyt,
Alan itkeä.

Hän löytää minut itkemästä,
Kutsuu minua rumilla sanoilla,
Hän sanoo, että on minun vikani,
Että hän kärsii töissä.

Hän läimäyttää ja lyö minua,
Ja huutaa minulle enemmän,
Pääsen vihdoinkin vapaaksi,
Ja juoksen ovelle.

Hän on lukinnut sen jo,
Ja minä alan karjua,
Hän ottaa minut kiinni ja heittää minut,
Kovaa päin seinää.

Minä putoan lattialle,
Luuni melkein murtuneena,
Ja minun isäni jatkaa,
Enemmän huonoja sanoja.

'Olen pahoillani!', minä huudan,
Mutta se on nyt liian myöhäistä,
Hänen kasvonsa on kieroutunut,
Käsittämättömäksi.

Se kipu ja loukkaantuminen,
Uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua!
Lopeta se, kiltti!

Ja hän viimeinkin lopettaa,
Ja suuntaa ovelle,
Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
Loikoillen lattialla.

Nimeni on Chris,
Olen kolme vuotias,
Tänään isäni,
Murhasi minut.

Ja sinä voit auttaa,
Jos luet tätä,
ja et ohita.

Minä rukoilen sinun anteeksiantoaisi,
Sinun olisi pitänyt olla,
Yksi sydämetön henkilö,
Jos ei vaikuta sinuun,
Tämä runo.

Ja koska sinä OLET vaikuttunut,
Tee jotain sille!
Kaikki mitä pyydän sinua tekemään,
On siirtää tämä eteenpäin!

JOS SINÄ OLET LASTEN PAHOINPITELYÄ VASTAAN!
Lähetä tätä 'Isä ... se sattuu'

Jos et lähetä tätä kenellekkään kenet tiedät

Niin silloin oletettavasti et välitä lasten pahoinpitelystä.

Ensiksi minä luulin tätä vain ketjukirjeeksi
Ja en aikonut lähettää tätä eteenpäin,
Mutta nyt tajusin että tämä on tärkeä tilanne.

Ainakin viisi lasta jokainen päivä kaikkialta maailmasta kuolee lapsipahoinpitelyn takia.

Elikkäs torstai aamuna oli aika käynnistykseen, mentiin miehen kanssa jorviin siinä puoli yhdeksän aikaan ja odoteltiin lääkäriä. Lääkäri tuli sitten vähän yhdeksän jälkeen ja katsoi tilanteen 1cm auki jonka oli jo ollutkin muutaman viikon..noh, sitten laitettiin yksi "murunen" joka auttasi avautumista ja supistukset lähtis käyntiin, siinä makoilin tunnin käyrillä muutama hassu supistus siinä sitten tuli ja lähdettiin sitten kävelemään miehen kanssa, päivän mittaan supistukset kasvoi ja tiheni mutta niitten kanssa pysty hyvin vielä elämään, päivä meni siinä odotellessa ja välillä tuli jo turhautunukkin olo kun odotti odotti vaan että pääsis tosi toimiin. Siinä sitten puolenyön aikaan kätilö katto tilanteen, 3cm auki VASTA! kätilö sitten soitti alakertaan synnärille että mitä mieltä ne siellä olis että nukutaanko yö vai ottavatko saliin kalvojen puhkasuun ja sieltä sitten sanottiin että ruuhkaa on että jos yön pystyy nukkumaan niin aamulla sitten katotaan uudestaan tilannetta. Siinä sitten särkylääkettä nassuun ja mies kotiin nukkumaan lääkri tulee yhdeksän aikaan aamulla taas kattomaan tilannetta.

Perjantaina aamulla herään ja ei supistuksia missään.. *huokaus*
Lääkäri tulee siinä kymmenen aikaan kattomaan ja edelleen sama tilanne kun illalla.
Eli seuraavaksi saliin ja kalvojen puhkasulla jatketaan, eli kahdeltatoista viimeistään päästäisi saliin
kun ruuhka on ohi.soitin sitten niehelle ja pyysin tulemaan takasin.
Seuraavaksi kello tulee kakstoista ja edelleen joudutaan odottaa nyt ei tietoa koska päästään saliin mutta jos supistuksia alkaa tulee niin sitten suoraan saliin päin, mutta eihän niitä tietenkään tullut.
Siinä taas käveltiin ympäsi jorvia ja välillä osastolle kattomaan jos pääsis jo, no kahen maissa kun astuttiin hissistä osaton puolelle ni hoitaja sano että nyt tuli soitto että saliin pääsee..
"JES VIHDOINKI!" tuli molemmilta.. Salissa kalvot puhkastiin kolmen aikaan ja taas lähettiin kävelylle josko nyt tulis supistuksia, tunti siinä käveltiin ja ei, takas saliin siis ja oksitosiini tippa tippumaan siinä sitten meni hetki ja johon rupes supistuksia tulemaan, annosta nostettiin aina pikkuhiljaa ja rupes olemaan jo sellasia supistuksia että huhhuh, siinä mulle tarjottiin ilokaasua ja puudutuksia mutta mä vaan sanoin että "ei kiitos, en halua".. Sitten meni jonku matkaa taas eteenpäin ja päädyin taas kokeilemaan ilokaasua, vaikka tiesin että pahaolo mulle siitä tulee ja niin tulikin, eli en ottanu ku pari hönkäsyä sitä sitten sanoin että pois tää kiitos ja epiduraalia tilalle, kätilö sitten katto tilanteen ja 4cm auki, AAH!siinä meinasin jo menettää toivon että ollaan siellä vielä seuravanaki päivänä, sitten tuli anestesia lääkäri ja kello oli jotain 19.20, siinä se laitteli mulle epiduuralia ja mä juttelin miehen kanssa..oi mikä ihana helpotus ku epiraali alko vaikuttaa, makoilin ensin hetken ja sitten nousin istumaan ja lueskelin lehteä..kaheksalta vaihtu kätilö ja olin hyvin iloinen siitä koska meillä oli aluks kätilönä ihminen joka oli jo esikoisen synnytykses mukana joka on ihan hirvee harakka näin suoraan sanottuna..
Toinen kätilö tuli sitten esittelemään itsensä ja sanoi samalla että jos soitetaan kelloa niin voi olla että joku toinen tulee siinä käymään että sen toisessa salissa on pahat paikat menossa,selvä ei siinä sitten mitään..no kymmenen aikaan sitten rupes tuntuu että epiduraalin vaikutus alkaa loppumaan ja vessa hätä on kova, pientä painettakin tuntuu, kätilö kattoo tilanteen ennenkun päästää vessaan ja 6cm auki, joo vessaan vaan ja sitten kätilön kanssa yhessä mietittiin että otetaanko lisää epiduraalia nyt vai myöhemmin, otetaan nyt kun menee kuitenkin vielä hetki ennenku on ponnistus vaihe ja sitten on mukavampi ponnistella kun epiduraalin vaikutus ei oo niin suuri..sitten meni joku 45min. ja mulle tuli ihan kaamee paineen tunne, ei ei tää voi olla sitä justiinsa oli 6cm, no jos nyt kuitenkin katottas tilanne, joo elikkäs se ois sitten sen 10cm ja vois pikkuhiljaa ruveta ponnistelemaan, siinä hetken odottelin sitten ihan sitä että tulis kunnollinen ponnistamisen tarve ja klo:23.00 vähän ähkäilin siinä ja 23.03 ponnistin kunnolla 3 ponnistusta ja tyttö syntyi klo:23.08!

Tässä nyt jotain "lyhyesti" tiivistettynä..

Sunnuntaina illalla viimisen labran jälkeen päästiin kotiin<hymy>

Tyttö syntyi 29.5 rv 39+5
mitat: 3310g ja 48cm pipoa en muista..
pisteitä oli täydet 10<sydän>

Nyt sitten tuli päätös lääkäriltä että torstaina alotetaan käynnistys jos ei sitä ennen tule pihalle pikkunen..
Nyt siis toivon tosiaan että pikkunen ois sitä mieltä että haluaa pihalle ennen sitä..

vois tää aika mennä nyt vähän nopeemmin, ei vaan jaksa enään odottaa...

☻/
/▌
/ \

Kopioi tämä päiväkirjaasi 30sekunnin aikana niin
sinulle tapahtuu huomenna jotain hyvää.

ei vaan saa unta ja aamulla ois aikanen herätys..<totinen>

Elikkä koska vauva syntyy, pituus ja paino ja kumpaa sukupuolta?:D

(LA 31.5.09)