must on ain tuntunu et mä sekoon tähän turhaan ajatteluun, ku siit ei tuu loppua..!
miks joitain juttui ei vaan voi unohtaa vaiks niist olis aikaa jo monta vuotta? tää ihmisen sielunelämä on kyl sit kans oikeen yks sekasotku!
pitäis vaan tehä jotain spontaania, semmost once-in-a-lifetime tyyppisii juttui ain sillontällön.
"kadun mielummin mitä teen kuin mitä jätän tekemättä" ei se aina toimi....
ihan ku kävelis ympyrää ku mistään ei tuu mitään..
mä etin vastauksia, mut eteen tulee vaan kysymyksiä.
ai et mitä mä haluun?
-mä en sit todellakaan tiie!
it´s all up to you, not me.