IRC-Galleria

aurinko kun päätti retken
siskoistaan jäi jälkeen hetken
päivänsäde viimeinen

hämärä jo metsään hiipi
päivänsäde kultasiipi
aikoi juuri lentää eestä sen

kun menninkäisen pienen
näki vastaan tulevan
se juuri oli noussut luolastaan
kas menninkäinen ennen päivän laskua
ei voi milloinkaan elää päällä maan

katselivat toisiansa
menninkäinen rinnassansa
tunsi kummaa leiskuntaa
sanoi : "poltat silmiäni
mutten ole eläissäni
nähnyt mitään yhtä ihanaa
ei haittaa vaikka loisteesi mut sokeaksi saa
on pimeässä helppo vaeltaa
käy kanssani niin kotiluolaan näytän sulle tien
ja sinut armaakseni vien"

Säde vastas:
" peikkokulta ,
pimeys vie hengen multa
enkä toivo kuolemaa
pois mun täytyy heti mennä
jossen kohta valoon lennä
niin en hetkeäkään elää saa"

joo niin lähti kaunis päivänsäde
mutta vieläkin
kun menninkäinen yksin tallustaa
hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa