IRC-Galleria

kaikki se mitä me oltiin on nyt vain puolikasta. kaikki mitä me silloin tehtiin on nyt jo unohdettu. kaikki se kipu jota silloin koin on nyt jo turrutettu. kaikki se rakkaus mitä meillä oli on nyt jo kadotettu.





mun oli vaikea sua rakastaa, kun et ollut koskaan läsnä. mun oli vaikea sua koskettaa, kun olit aina niin kaukana. mun oli vaikea sua tunteakaan, kun et koskaan kertonut mitään. mun oli silti vaikea päästää susta irti, kun olin toivonut jotain parempaa..






sinäkö

olitko se sinä joka mua aamuisin kosketti. olitko se
sinä joka mua iltaisin suukotti. olitko se sinä joka mun sydämen hajotti. olitko se sinä jota mä niin rakastin.





Voin vieläkin tuntea kosketuksesi lämpimällä ihollani. Voin vieläkin tuntea hengityksesi vasten niskaani. Voin vieläkin kuulla kuorsauksesi vieressäni. Vaikka et enään ole lähelläni voin vieläkin tuntea rakastavani sinua.




Iltaisin sulkiessa silmäni mietin päivän tapahtumia. Ajattelen huomista, mitä se voi tuoda tullessaan. Huomaan kuinka silmäni käyvät raskaammiksi ja raskaammiksi hetki hetkeltä. Tunnen kuinka pääni painautuu vasten tyynyä yhä tiukemmin. Mielessä ajatus huomisesta, päivästä ehkä paremmasta. Ajatus meistä kahdesta, saavuttamattomasta onnesta...




Iltaisin, kun ajattelen, ajattelen sua. Joka aamu, kun herään ajattelen sua. Miksi en voi lakata ajattelemasta, kun tiedän sua en saa. Miksi se sattuu niin paljon, vaikka ei ole kukaan satuttamassa...




SÄ LÄHDIT
en osannut odottaa tätä. enkä todellakaan toivonut. sä olit se joka mut hylkäs. mä yritin antaa sulle kaiken mitä vaan pystyin. ei tainnut riittää sulle. mä luulin et olisin pystynyt pitämään sut itelläni. kai siinä oli liikaa muitakin tekijöitä. en ole koskaan ollut niin pettynyt kuin sinä päivänä. kun suljit oven perässäsi. jotenkin aavistin että näin kävisi.>





pelkotiloja


mua on sattunut niin paljon, en uskalla antaa sun tulla lähelle. mulle on valehdeltu liikaa jotta voisin uskoa sanojasi. mut on petetty liian monta kertaa että voisin edes yrittää luottaa. multa ei ole ikinä pyydetty anteeksi niinpä minä teen sen nyt sinulle. anteeksi kaikki pelkoni.>


vaikeeta luottaa ihmisiin ku ne on paskoja!!!




mä näin sut aivan yllättäen.
jäin syliisi istumaan.
katseet kohtasi hetkeksi ja niin me tanssittiin.
halasit mua kovaa, halasin takaisin.
se oli onnellisin hetki aikoihin.
autoit mua unohtamaan kaiken muun masentavan.
loppujen lopuksi en kuullut enään musiikkiakaan.
se hetki vei mut mukanaan.
aamulla heräsin sun vierestä enkä tahtonut irti päästää.



kai mä yritän olla sun takias jotain mitä en oo. tiedän et sen ei pitäis olla niin. tuntuu vaan että mua et hyväksyisi minuna itsenäni. en uskalla edes kokeilla. tiedän joutuvani pettymään kuitenkin. mutta mitäpä siitä sehän jo tuttua mulle...




mä en ymmärrä sua etkä sä vissiin mua. mä haluan sut, mut sä et vissiin halua mua. miks mä rakastan sua kun sä et kumminkaan rakasta mua...





onko sun pakko valehdella kun voisit puhua tottakin.
onko sun pakko juosta vaikka ei ole kiirekkään.
onko sun pakko olla läsnä jos olet ajatuksissasi muualla.
onko sun pakko vaan satuttaa kun voisit halatakkin...




mä yritän uskoa siihen, että me vielä kohdataan. jutellaan ja halataan. usko se kaikki mikä minulle jäi. mutta toivossahan on hyvä elää..




jos pitäisi valita,tämä kipu vai, olisinko tutustunut sinuun ollenkaan. valitsisin kivun, sillä siitä tiedän,että olen joskus saanut rakastaa, tuntea. vaikka se nyt sattuukin...




mä yritin luottaa, ja rakastaa sua. miksi et voinut huomioida mua. mitä mun olis pitäny tehdä, että kaikki olisi ollut pysyvämpää? sitä mä mietin joka ilta sulkiessani silmät. johtuiko kaikki minusta?





kipu...
rintaa painaa ja ahdistaa. miks sen piti olla niin vaikeaa. kun olisin saanut vaan sen yhden kunnon mahdollisuuden. olisin näyttänyt sulle, että minäkin tunnen...


toisinaan on vaan vaikeeta...





kaikki mitä koettiin, kaikki oli hyvin niin.
kunnes sä päätit, tää loppuu tähän.
jätit mut aivan yksin keskelle kaikkea pahaa, jolta suojelit minua aiemmin.
etkö välittänyt tosissaan, vai onko se vaan tapa satuttaa....


sinä
miks et sä voinut kadota sanomatta mitään.
miks sen piti tapahtua juuri nyt.
miks et voinut antaa mulle viimeistä kertaa kanssasi.
miks sen pitää sattua näin paljon...


sisällä tunne, tyhjä kun ei ole ketään vierellä.
kun tuntuu ettei kukaan välitä. ei pidä kiinni. yksin täytyy jatkaa, jaksaa täällä kylmässä maailmassa. ilman sinua...



haavat
kaikki mitä olen saanut kasaan on nyt palasina kädessäni. kaikki se vaiva ja menetetyt yö unet. kaikki muistot jotka painaituivat mieleen. kaikki on nyt menetetty. haavat jotka vuotavat, eivät voi tyrehtyä jos ne koko ajan revitään uudelleen auki...