Jälleen te teitte sen,
jälleen minä kerään sirpaleita lattialta,
jälleen otan pikaliiman käteeni,
jälleen korjaan sydämeni.
Enää eivät palat sovi yhteen,
lakaisitteko osan vahingossa roskakoriin,
vai veittekö mukananne,
naulasitteko seinälle koristeeksi?
Älkää huoliko, jaksan odottaa,
kerran teidänkin sydämenne hajoaa.
Silloin varastan sirpaleeni takaisin,
kokoan teistä uuden sydämen.>