Meen, minne mun mentävä on.
Eteen avautuu tuntematon.
Pääsin jo yli sen,
painavan eilisen.
Siirsin kallioita,
mursin muurit,
koska tiesin, että täytyy.
Kielsin kohtaloita,
poistin pilvet tieltä,
jotta valo löytyy.
Oon vihdoinkin onnellinen.
Varjoon, enää mä kurkota en.
Taakseni talvi jää.
Voin elää, hengittää.
Kaikkeni mä annoin,
itselleni vannoin.
Taakkaa jota kannoin,
mä en raahaa enää koskaan.
Kuljin umpikujaa,
miettimättä lujaa,
kunnes päätin,
etten nojaa siihen,
mikä sortuu niskaan.
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (7)
-
▼
2009 (562)
- ▶ joulukuu 2009 (14)
- ▶ marraskuu 2009 (7)
- ▶ lokakuu 2009 (21)
- ▶ syyskuu 2009 (30)
- ▶ elokuu 2009 (88)
- ▶ heinäkuu 2009 (41)
- ▶ kesäkuu 2009 (109)
- ▶ toukokuu 2009 (2)
- ▶ huhtikuu 2009 (53)
- ▶ maaliskuu 2009 (50)
- ▶ helmikuu 2009 (15)
- ▶ tammikuu 2009 (132)
- ▶ 2008 (226)