Mitä väärin tein? Sitä kysyn itseltäin.
Jokin rikkoi lumouksen sirpaleiksi.
Nyt vain kerään rippeitä sydämestäin.
Kaikki mihin kosken hajoaa kappaleiksi.
Välillä kasaan sirpaleet taas yhteen.
Liimaan niitä yhteen pala kerrallaan.
Hajottaakseni koko hoidon uudelleen.
Parempi ois pitää ne aina irrallaan.
Mitä väärin tein? Turhaan tuota kysyn.
Kun tiedän vastauksen hyvin itsekin.
Teen mitä vaan, Tuskin jaloillani pysyn.
Yleensä vien vielä mukaani toisetkin.
Mitä väärin tein? Tuon toki tiedän.
Mut silti tahtoisin saada varmuuden.
Oksennan melkein. Miks itseäni siedän?
Miksi suru kestää aina ikuisuuden?