Katselee kaikki rakastuneita ihmisiä ympärillään ja ajattelee:
"Olin mäki kerran äärettömän rakastunu, koskaan en kuitenkaa kirjottanu ylös tunteitani siitä. Se oli ihanaa ja melkein jokainen aamu sen vierestä ku nousi oli ihana. En halunnu koskaa päästää irti ennenku oli pakko. En koskaan ketää halunnu satuttaa, vaikka satutinki. Mutta niin sattu muhunki."
Nyt mun elämä tuntuu niin tyhjältä, tuntuu että kaikki katoaa mun ympäriltä. Kuka jää siihen vieree, kun kaikilla on niin paha olla? Miksei me olla yhessä niin paha olo menee pois? Miksei se mee pois? ja Miksei kukaan halua jäädä mun kaa? :/