Tää mustelmako, en mä tiedä
mist se tuli, vaik se
oikeesti oli yks
hoitsu, en oo varma saiks
se jotain kicksei ku se
änkes samaan
wc-koppiin, huusin häivy
niin se sekotti mun naamaan
moppiin. Otti
letistä kii, iski maahan
päätä, eiks se äijä tajuu
kuinka se teki kipeetä,
kun mä pääsin pystyyn,
nostin housut ylös, huone
taaskin tyhjä, kävin
takas ikkunalle kattelemaan
säätä.
Se on jo pari kuukautta
etsiny keinoo tai loitsuu,
jolla vois vastustaa
väkivaltasta hoitsuu ja
miettiny pakokeinoo
aikuisten maailmassa,
lasten vankilassa sitä ei
oo olemassa. Päiväst
toiseen loputtomii
käytävii kulkee ja hoitsut
sille lisää lääkkeitä
tunkee. Ei muuten
mut se ei tajuu täst
elämäst mitään, kukaan ei
oo pysähtyny sen
vuoks hetkekskään. Koska
toivo on jo menny, se on jo
kakstoista,
ei siitä voi tulla mitään
erikoista. Ei sen vanhemmat
sitä hoitanu ei sitä
muutkaan kyl tee, ei kai
muutakaan vaihtoehtoa ku se
huoneeseensa
sulkee, ohan sillä siellä
julisteit ja lehtiä,
parempi seki ku sen antaa
kadul vetelehtiä, se on
yhden huoneen vanki, se
ehkä pahalt tuntuu,
mut oikee annostus auttaa
sitä turtuu.
Tiedän paljon vastapäisen
talon ihmisistä, katon
niitä kaiket päivät
verhojen välistä. Tääl ei
tapahdu mitään, mulla ei oo
täällä ketään,
mä en tajuu miks mua vielä
pidetään niinkuin oisin
tehnyt jotain pahaa,
ainoo rikos oli, et mun
mutsii ohjaa kuningas
alkoholi, faija kuoli
ennenkuin mä edes muistan
sitä, nyt oon paikassa
jossa nää tyypit
ei välitä. Ne tunkee
lääkkeitä jos pidän
meteliä, nää kaikki lapset
tässä laitoksessa on
veteliä, katon maisemaa ja
mietin miks oon täällä
paikkaan, mun sisko sano
ettei tää oo oikeesti mun
paikka. Oon
kuullu mitä kaikkee ihmiset
voi tehdä, kuinka mä oon
poikkeus, ainoo
oikeuteni on nähdä
vastapäisen talon elämää,
mä jään paljosta paitsi
ja taas lääkkeitä ne
levottomuuteen havaitsi.
Lapsen eristys saa kestää
maksimissaan kaks päivää,
mut mä kerron
miten lakia voi kiertää.
Vierihoidoks sanotaan, ovi
auki käytävään,
jos lapsi astuu ulos se
takas viedään ja mä tiedän
et siit saa myös
lisää palkkaa ku
huostaanottaja 24/7 lasta
auttaa, ylimääränen
annos psyykelääkkeitä, voit
olla saletti ettei se potki
tai tavaroita heitä.
Kasvatetaan enkeleitä
ongelmalapsista, ei puhuta
siitä valkotakkinatsista,
joiden tekemiset näet
lasten katseista,
sideharsoon käärityistä
ranteista,
näkymättömistä vanteista
jotka päätä kiristää.
Lääkkeet kertoo millon
väsyttää ja millon
piristää, setä antaa tabun,
salettiin saat unta, näin
kasvatetaan uus uljas
yhteiskunta.
Taas pikku prinsessa istuu
ikkunassa, aikuisten
rakentamassa vankilassa,
suu pysyy kii, silti apuu
huutamassa, ilman rakkautta
se istuu ikkunassa.
Taas pikku prinsessa istuu
ikkunassa, kohta kaksi
kuukautta läähehumalassa,
avuttomalle elämä on
paskaa, ilman rakkautta se
istuu ikkunassa.