miks tää on aina niin tätä?
oli kivaa ku oli pidennetty viikonloppu.
joo kaikki oli mäheetä ja mahtavaa
ja sai heilua hulluna humalassa
ja ottaa lunkisti.
sit iskee tää viiminen päivä
ja suuren suuri ketutus.
joo niin ketutus just siitä ettei saakkaan
enää vaan olla ja sillai..
ku arki astuu kuvioihin
jälleen huomenna.
ei, en valita ettei töissä ois kivaa ja kaikkea
mut siis ku se on vaan aina tää sama juttu.
no joo lauantaina oli kivaa.
me päätettiin tyhjentää yks pullo.
se oli pakko tyhjentää koska
pikkumyy sanoi et se pitää juoda kokonaan.
ja noin me sitte kumottiin se.
ja sen huomas.
tytöt oli tossut solmussa.
saatiin ideoita jotka kuulosti tosi hyviltä
sillon.. mut jälkeenpäin ajatellen ni..
noo kyl te tiiätte.
ehkä me sairastetaan mielikuvitusta,
mut entäs sitten?
ei me olla koskaan väitettykkään et
oltais ihan normaaleja lapsia. xD
enkä mä sellaan kyl haluiskaan olla.
onneks sain mun itolin nimmarin. nam.
bassotaitelija. nam.
kiva. kiidet. nam.
mut tarviin vielä uuden. nam.
koska se on jo poissa. anti-nam.
mut nyt tuloo tauko.
ihan totta.
pakko tulla.
toisaalta mua ei kiinnosta enää
sellaan tasapaksu elämä.
tylsä ja mitään sanomaton.
tää sekoilu on kivaa.
mut totuushan on et
joskus ehkä vähempikin riittäis. (;
kaikki on kevään vikaa.
kevät on syypää kaikkeen.
ja toi räsypokka kirjoitus.
ni siihen mä en sano mitään.
kuhan vaan perehdyin aiheeseen.
vahingossa.
telkkarissa on lentävä bussi ja
laulava pupu.
kiva.