viime yönä
huomas taas miten tärkeitä ystävät on.
yks ihana tyttö sai viestejä varmaan parisen kymmentä
ja olo helpotti heti kun sai pimeet ajatukset jaettua.
kyyneleet tuli kuivattua ja vihdoinkin sai unen päästä kiinni.
meinaa syksy tulla.
ja syksy ottaa..
julmalla tavalla.
pelottaa vähän tuleva.
ajatukset vois ehkä olla hiukan valoisampia
mutta kuten juuri yhdelle pojalle sanoin niin
tuttujen ja tuntemattomien avulla sitä kaiketi jaksaa
paremmin, et yksin tässä ei kuitenkaan olla.
ja sain heti kovinkin samankaltaisia ajatuksia takaisin. <3
pitää vaan keksiä kaikenlaisia aktiviteettejä
pimeeksi ajaksi et pysyy ees jotenkin järjissään.
ei vaan jaksais alkaa taas vuodattaan kyyneliä
eikä missään nimessä haluaisi hukata sitä hymyä
joka nyt on viimeinkin löytynny, niin kovin toivoi että se ois
tullu jäädäkseen.. (:
mut peliä ei oo kai vielä menetetty.
pitää aloittaa joku projekti, älä hukkaa hymyä tjs.
nautitaan nyt vielä tosta auringosta joka koittaa
vaihtelevalla menestyksellä paistaa tuolta taivaalta (:
ainii ja mäkin sain tekstiviestillä sen tän päivän suurimman
uutisen heti aamusti..
tiktak lopettaa.
eli uudet tuulet puhaltaa?!
mui!