Mitenhän kauan sitä on odottanut, että kesä tulis ja loma alkais.
Noh, loma tuli mutta missä helvetissä se kesä viipyy?
yritä sit keksiä jotain tekemistä, kun ei voi edes ottaa aurinkoa ja ulkonakin on niin kylmä.
Aika hankalaa on keksiä tekemistä. Pakko vaan olla tekemässä koko ajan jotain, muuten pysähtyy miettimään liikaa asioita.
Eilen heräsin vasta joskus kahdentoista jälkeen. Siinä söin, heräilin ja lähdin lenkille. kävin kirkolla, hautausmaalla ja kävelin siellä tuulisella rannalla. Aika mahtava tunne oli, kun tuuli riepotteli hiuksia ja ajatuksia.
Keräsin kukkia ja vein ukin haudalle. Tein myös kävyistä ristin hänen haudalle. Kävin myös ristillä. Erään ihmisen hautaa etsiessä katselin tuntemattomien hautoja; miten jotkut ovat kuolleet niin nuorina, jotkut taas elävät niin vanhoiksi, kunnes aika heidät jättää.
Kyynel silmässä lähin kotia kohti. Kun olin kotona, olo oli todella sekava. heti kun pysähdyin, tuntui että kaikki ajatukset pään sisällä halkaisee mun pään. Samalla oli niin heikko olo juoksemisesta ja nälästä. Olis vaan tehny mieli vajota jonnekin...
Loppuillan taisin vaan tehdä jotain muka tärkeää. Olin siis koneella, lueskelin jotain omassa huoneessa ja kuuntelin musiikkia. Sitä levyä, jonka Jukka mulle lainas, KIITOS.
"when I wake up without you, knowing you´re not here
I´m only feeling half as good
well I´m gonna find a way
to wrap you in my arms, you make me feel alive."
"What I need now is an honest answer, to make things better
you can see now my hands are tied, and I surrender
So I´ll wait here for your final answer, your final answer.
Is there love without hate,
Is there pleasure without pain?
I have seen all my mistakes
I cast you out, but now, I want you back
So light me again, ´cause my heart is turning black"
"Could it be any harder to say goodbye, and without you,
Could it be any harder to watch you go, to face what´s true
If I only had one more day."
Tänäänkin heräsin vasta kahdentoista jälkeen. Lukuunottamatta viestiä, johon heräsin kahdeksan aikoihin. Silloinkin kun vastailin Riikalle, olin puoliunessa.. Nauroin viestille jälkeenpäin, jonka lähetin Riikalle sillon ihan aamulla.
Äiti oli jo alottanu siivoamisen ja ikkunoiden pesun, kun nousin sängystä. Selailin kahvikupin ääressä tv-ohjelmia, mutta ei sieltä taida taaskaan tulla mitään.
Otin tupakat, kännykän, cd-soittimen ja jonkun vanhan Demin. Menin ulos lukemaan, vaikka siellä olikin aika kova tuuli. Silmiä on kirvelly koko päivän ja kun menin ulos, ne vaan alkoi vuotamaan. En mä koskaan itke, mun silmät vuotaa muuten vaan..
"Tuuli ja Minttu katsoivat minua niin kuin olisin yhtäkkiä kasvattanut parran.
-se kuuluu koulun sääntöihin.
Mistä lähtien Tuulia olivat koulun säännöt kiinnostaneet? Se oli edellisellä viikolla itse piirtänyt vessan seinään punaisella ja mustalla tussilla valtavan HIM- heartagrammin (mistä Sirkka Salomaa syytti minua).
-Pointti on siinä, Tuuli sanoi kaikkein kyllästyneimmällä stadilaisäänellään, -että se tyyppi ei osaa käyttäytyä.
Tunsin äkillisen kiusauksen matkia Tuulin nasaalia, mutta en halunnut haastaa riitaa, koska Minttu vietti sen kanssa nykyisin niin paljon aikaa. Olimme harvoin missään kolmistaan, koska silloin kaikilla oli hankala olo."
Novelli oli ihan hyvä. Oikeestaan en koskaan lue novelleja, mut nyt tekis mieli kaivaa kaikki vanhat lehdet esiin ja käydä kaikki novellit läpi..
"Ei onni löydy siitä, että uutta hamuaa, vaan siitä, että oppii saamastaan nauttimaan".
Niinpä, Riikka :)
Lueskelin siinä ja äiti tuli ulos tyyny- ja tuolienpäälyskasan kanssa.
"kopistele nuo joutessas"
Pikkasenko niissä oli kissankarvoja. Mut hei, mä sain tekemistä. Oli ihan mukavaa hakata niitä tyynyjä ja päällysteitä oikein kunnolla. Nyt tekis ehkä mieli mennä hakkaamaan puita tai jtn..
Mut puiden hakkaamisen sijaan taidan mennä käymään Toivonkodilla, siellä kun on ripari meneillään. Sari sano, että jos menen joskus neljän jälkeen sinne.. Siellä on ainakin piristäviä ihmisiä.
Sieltä tulon jälkeen päivä alkaakin kääntyä taas loppuun ja voin tehdä samaa kuin eilenkin..
.:.:.Kaikista eniten mä toivon, että saisin asiat selviks. Saisin asiat järjestykseen pääni sisällä. En mä halua kesääni kuluttaa siihen, että yritän itse järjestää asiat, koska se ei kuitenkaan onnistu. Ja vain SINÄ, voit siihen auttaa. Ei se nyt niin hankalaa olis.. Vaikka vihaat mua, tai jotain, niin kestäisit mua vaikka puol tuntia.. jos sitäkään. En mä suuttunu ole, vaan turhautunut ja pettynyt ja ennen kaikkea särkynyt ja niin tietämätön...
Oon vaan miettiny niitä vanhoja, hyviä aikoja. Kaikkea sitä, mitä mulle olet sanonut ja mä olen uskonut ihan kaiken, koska tiesin sun tarkoittavan sitä, mitä sanoit. Ja mä uskon edelleen, että sä tarkotit. Etkö sä mieti niitä aikoja? Kaikki vois muuttua sellaiseksi. Mä ainakin uskon siihen.
I don´t want to die and leave it all behind.. but do I have to?.:.:.
I want love to carry me through.
Can you tell me what I´m supposed to do?