yyberaaberin askeettiset alushousut roikkuivat itsevarmasti eilisen enemmistön vallassa kuristettuna helisevään hartiahuivihenkariin niin ettei verikään vaan valehteli joiden sanat menivät kuuroille korville lasisen silmän enemmistöhaarukan heilahdusvaarasta josta roikkui esineellistä hohtoa kummitushervanta rantabileet heille jotka olivat repineet mutakallion sienikeräilijöitä kohtalon matkalla ylelliseen helvettiin teippipallon laskiessa toleranssia psyykepotilaiden herkutteluun kaivuukoneen kauhaosan eritteessä että he eivät saaneet ketään ahdistuslentokoneeseen heikoin lenkki oli niin vahva ettei sitä voinut laskea vaan jouduimme punnitsemaan sen ylivertaisuuden lautapeleissä joissa olin pärjännyt puukoniskuista sadepäivänä ei ollut mitään hajua esimetrimittarista jossa viisarit pyörivät kuin viimeinen jossa pennit näkyivät pohjalla olevassa henkisessä reiässä jossa ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään ählämeistä tai muistakaan työmiehistä tauollaan työpaikallani eikä kuin oma muu päässyt sisään päähäni kuin oma tukiryhmä josta sain voimaa niinä viimeisinä aikoina kun tulevaisuuden kuva näytti aamu-utuiselta...
"Eiks ookki sillee et joissain tilanteissa sä tunnet ittes kiinalaiseks? onks sulle tapahtunu sillee? siis joo kelaa nyt jos menis vaik tohon sellon kinkkiraflaa ni kyl siin kieltämättä olis sellanen tunnelma et rupeis tuntuu aika vitun kiinalaiselta"
"Niin kato ku ne riiteli siitä et pitäiskö chiquita-merkin olla kelta-vihree vai sini-punanen.Sit se toinen perusteli et kylhän sen pitää sini-punanen olla ku sehän on kuitenki sama ku Hifki. Ku nehän on niitten värit..."