kuljen yksin eteenpäni. Vaikka olisi ihmisiä jotka tulisivat viereleni kulkemaan ja autamaan kun tarvitsen apua mutta työnnän vain ihmisia kauemaksi minusta ja sanon "kylämä pärjään ei hätää " ja esitän vahvaa joka selviää etenpäin. Ja se on totta olen vahva en sorrru helpolla en ainakan halua yritän aina eteenpäin vaikka jalat upoaisivatkin suohon rämin vaikka kuinka lujasti kunhan voin pystyn jatkamaan matkaa luovutan vasta sitenkun en voi liikkua enkä huutaa apua. Sillä todeliset ystävät seuraa vähän matkan päästä niin ettet huomaa ja tulevat autaman juuri silon kun sinä sitä eniten tarvitset
S.Hanttu