IRC-Galleria

ei oo tullu taas pitkään aikaan kirjoitettua mitään.mutta inspiksiä saa hullukin ihminen mitä tyhmemmästä paikasta.


"usein kuvittelen sut istumassa laiturilla, varpaat hipoen veden peilityyntä pintaa. sun kosketukses aiheuttaa veteen kuvioita jotka suurenevat suurentumistaan kadoten näkymättömiin. katseesi olet luonut alas. rannalla kävelevät ihmiset näkevät pienen pojan joka odottaa jotain. kuitenkin pojan kasvoja katsoessa huomaa, ettei laiturilla istu pieni poika, vaan mies jonka katse on tyhjä ja ohimoilla harmaata.silmät ovat harmaat, tyhjät ja mitään näkemättömät. huoli painaa katseesi alas.

veden pinnasta näet heijastuvan omien kasvojesi viereen perheen, joka seisoo sieluttomalla aukiolla kädessään punaiset ruusut. kolme sukupolvea kerääntyneenä yhteen. poistuvan yhdessä halausten ja osanottojen kera.pieni poika kuitenkin eroaa joukosta, juoksee takaisin paikkaan mistä juuri oli lähtenyt. kumartuu taputtamaan multakasaa välittämättä, likaantuuko uudet vaatteet. " rakastan sua isi." poika sanoo ja juoksee takaisin perheensä luo.

nostat katseesi veden pinnasta ja hymyilet; laiturilla ei enää istu huoliensa uuvuttama perheenisä,
vaan pieni poika jonka huulille kohoaa hymy. "kaikki on hyvin, ne pärjää kyllä.." sä ajattelet."

elämä tuntuu aika tyhjätä ilman sua. kokoajan odottaa sun astuvan ovesta sisään, muttei kuitenkaan mitään tapahdu.harmi. me kaivataan sua aina.


isälle