IRC-Galleria

TERRORISTIT ISKIVÄT MUMMULANDIAAN

Aikaisin aamulla Mummulandian sotakirjeenvaihtaja raportoi terroristijärjestö Mimmiliigan hyökkäyksestä mediaa kohtaan. Useita uhreja on löytynyt mummolandian maastosta, silputtuina pieniksi paloiksi. Joukkio on myös osoittanut halveksuntaansa Antti Tuiskua kohtaan, repimällä tämän pieniksi palasiksi ja lopulta virtsaamalla tämän jäännösten päälle. Mummolandian Supersiivoja yksikön johtaja Eila Salo kommentoi tilannetta seuraavanlaisesti: " Mummolandiaa ja mediaa kohtaan tehty brutaali hyökkäys on antanut aiheen antaa maan hallitukselle hätävalmiustilaan johtavan käskyn. Paikalle on kutsuttu poliisien erikoisterroristiyksikön valiojoukko, herrat M.Oppi ja K.Loridi. Mimmiliiga on ilmoittanut ettei luovu vaatimuksistaan saada maan kalleuksia itselleen."

Mimmiliigan johtaja, Allu taas ilmoittaa vaatimusten olevan kohtuullisia ja lisää vielä, että ellei vaatimusta noudateta, lisää median väkeä kokee kurjan kohtalon. Näyttääkseen että liiga on tosissaan, he toimittavat Supersiivojalle lahjapaketissa häväistyt aamutossut. Aamutossuille tehty silmitön väkivalta, todistaa liigan mahdin. Murtunut Supersiivooja ilmoittaa Mummolandian suostuvan Mimmiliigan vaatimuksiin ja suostuu antamaan maan aarteen terroristeille.

Terroristijärjestön on raportoitu hyökkäävän maagisen valkoisen aarrearkun luo, varhain seuraavana aamuna. Hyökkäyksestä ei jäänyt henkiin sivullisia. Uhrien ruumiit pakattiin mustiin pusseihin ja toimitettiin vihreään joukkohautaan Mummolandian ulkopuolelle.

Poistumiskäskyn saanut terroristijärjestö ilmoittaa palaavansa vielä entistä voimakkaampana ja tekevänsä tuhoa pyörremyrskyn lailla.

katuja, liian pitkiä katuja.. et hahmota mistä toinen alkaa ja mihin kolmas loppuu. katselet vain eteenpäin loputtomassa asfalttiviidakossa.Koetat pysäyttää ohi ajavia pyöriä. Pompit paikallasi, hakien huomiota, ymmärtäjää. tummanruskealle kirsullesi tipahtaa sadepisara. yrität ravistella sen pois, mutta pisaroita tulee kokoajan lisää. lopulta kulunut, hailakan ruskea turkkisi on läpimärkä.. niin märkä, että kosteus tunkeutuu sahajauhoihisi saakka, saaden olosi tuntumaan raskaalta ja tyhjältä.

otat vaaleanpunaisen nyyttisi viereltäsi, ja suljet sen syliisi, kantaen sen turvaan kosteudelta, ja välinpitämättömiltä autoilijoilta.Nyytti, jossa on sisällä villasukat, punainen silkkirusetti ja päiväkirja. nyytti ei tunnu muista kulkijoista tärkeältä... ainoastaan nallesta, joka on sulkenut tuohon vaaleanpunaiseen nyyttiin maailmansa; muistonsa ja tunteen siitä, että oli joskus tärkeä jollekin pienelle ja ehkä vähän isommallekin tytölle.

nojaat takanasi olevaan puunrunkoon, puristaen toisella tassullasi nyyttiä rintaasi vasten. olet kävellyt pitkin katuja etsien sitä jotain, mitä aika ei voi viedä.rakkautta ja huolenpitoa. ruskeat nappisilmäsi ovat suuret, aivan kuin niissä olisi jotain, mitä kukaan ei voi löytää. muistelet millaista oli nukahtaa joka ilta pienen tytön kainaloon. tytön joka lupasi aina iltaisin, että rakastaisi ja hellisi sua.hellisi sua maailman ääriin. mietitte usein tuon tytön kanssa ,että oliko nalleillekin taivas , johon nämä menisivät sitten kun ruskeissa silmissä oleva elämä sammuisi ja korvat jäisivät vain nallemaisesti lurpalleen, ilman elämää.

heräät ilmasta, miettien tuntuuko taivas oikeasti tältä.. potkit ilmaa ja huidot sitä tassuillasi, uskaltamatta kuitenkaan avata silmiäsi. ajattelet vain että toivottavasti tytön naapurissa ollut koira ei ole päätynyt samaan taivaaseen.. se kun niin tykkäsi pureskella kaikkea,,,
hetkinen.. ei kai taivaassa ollessaan pitäisi tuntea kipua..? avaat silmäsi ja havaitset roikkuvasi korvista pyykkinarulla." äiti, onko se jo kuiva!?? mä haluan sen pois narulta..! etkö sä näe, ettei se tykkää kun se roikkuu tuolla ylhäällä sen korvista."pieni lettipäinen tyttö huutaa äidilleen.

nalle katsoo tyttöä ruskeilla silmillään ja ajattelee hiljaa mielessään, että kyllä tämä taivaan voittaa.. eihän täällä ole edes koiria! nalle tuntee olonsa kevyeksi ja elinvoimaiseksi,, mikäs tässä on kuivilla sahajauhoilla olla:)

Syvällä sademetsän siimeksessä istui kannon päällä pienen pieni tiikeri. Se oli niin pieni, että pystyi juosta kilpaa lähellä asustavien laiskiaisten kanssa. Murheissaan pienen pieni tiikeri istui kannolla ja puhui metsälle: "Äitimetsä,olen liian pieni tiikeriksi ja liian ruma sekä karvainen kolibriksi.Mikä minä sitten olen?Oih,kolibreilla on niin kauniit, auringossa kimaltelevat siivet ja muilla tiikereillä on pituutta, painoa ja tiikerimäisyyttä niin paljon, että minullekin varmasti riittäisi. Miksei minulla ole edes kauniita siipiä tai tiikerimäistä luonnetta?"Äitimetsä huokaisi syvään ja totesi :" Olet ainutlaatuinen ja tärkeä minulle sekä ystävillesi. Miksi sitten olet murheellinen? Jos haluat, voisit kokeilla olla päivän tiikerinä ja toisen kolibrina?" pienen pieni tiikeri hymyili kauniisti ja kiitti Äitimetsää.

Äitimetsä keräsi puiseen sankoon mutaa, vettä, karvoja, lumpeenlehden ja kourallisen hiekkaa ja sekoitti aineksia kepillä, niin kauan, että aineksista oli tullut myrkynvihreää jauhetta. Hän otti jauhetta hiukan käteensä ja ripotteli sitä pienen pienen tiikerin päälle. Pienen pieni tiikeri alkoi kasvaa. Siitä tuli suunnattoman suuri ja karvainen. Nyt se oli sellainen, miksi se oli luotu. Se käveli metsässä ja nautti, kun se pystyi kiipeämään puuhun nopeasti. Alhaalla jalkojensa juuressa se huomasi pienen sammakon. Se katseli sammakkoa hetken ja puhui sille sitten: "Sammakko, miksi olet noin surullinen?Eikö sinulla ole ystäviä?Tiikeri kyseli turhaan sammakolta, sillä eihän tiikeri voinut ymmärtää, että hänen suuren kokonsa vuoksi sammakko pelkäsi tätä.Tiikeri käveli metsässä haistellen, maistellen, kuulostellen ja tunnustellen uusia asioita. Se ihaili edessään avautuvaa maisemaa ja ajatteli hiljaa itsekseen, ettei tämä suurena tiikerinä eläminen ole häntä varten. Hän tunsi itsensä yksinäisemmäksi kuin koskaan ennen.

"Äitimetsä! En halua olla enää suuri ja karvainen. Haluaisin tietää miltä tuntuisi olla pienen pieni ja kevyt kuin tuulen henkäisy." Äitimetsä mietti hetken ja vaelsi sitten ympäri valtakuntaansa keräten hopeiseen maljaan hiukan siitepölyä, aamukastetta, kukkia ja auringon valoa. Hän sekoitti ainekset kimaltelevaksi pölyksi, jonka jälkeen hän puhalsi pölyä tiikerin päälle.

Pienen pieni tiikeri pyörähteli ympäri, tutkien itseään. Hän kosketteli merenväristä sulkapeitettään ja heilutteli vihreitä siipiään. " Minulla on kauniit siivet!!" se huudahti ja alkoi lennellä ympäriinsä. Maailma näytti niin suurelta sen silmissä."Kuka sinä olet?"kuului hänen takaansa. Hän kääntyi ja kohtasi vihreimmän silmäparin, mitä koskaan oli nähnyt. " Oon Nupeldus, mutta sano vaan Nuppu."kolibri sanoi odottaen pienen pieneltä tiikeriltä vastausta. Pienen pieni tiikeri esitteli itsensä ja he jatkoivat matkaansa kaksistaan. Pienen pieni tiikeri ja Nuppu viettivät päivän lennellen ympäri sademetsää leikkien yhdessä.Auringon laskiessa pienen pieni tiikeri sanoi uudelle ystävälleen: "Minun on nyt mentävä. Nähdään huomenna, kun olen omaitseni." Pienen pieni tiikeri oli näet vihdoin ymmärtänyt mikä halusi olla. Se halusi olla pienen pieni tiikeri, eikä mitään muuta. Se oli vihdoin onnellinen.

Makaat ryppyisillä lakanoilla. tunnet painon päälläsi ja käheän, tupakan ja viskin karhean äänen: kultsi, tykkäätsä tästä...?. sydämesi hyppää kurkkuun,,, sun tekis mieli potkaista tuo ylipainoinen, hikinen keski-ikäinen mies pois sun päältäs...mutta kuitenkin nyökkäät, vetäen huulesi väkinäiseen hymyyn. mies koskettelee sua kasvoista, laskien kättään joka kosketuksella alemmaksi...kunnes sen hikiset kädet on sun rinnoilla. väriset inhosta, mutta mies tulkitsee sen tyypillisen omahyväisesti nautinnosta värisemiseksi. mies levittää tummat hiuksesi tyynylle, kuten on nähnyt joskus jossain ö-luokan pornoleffassa tehtävän.

puristat lakanaa kaksin käsin. keinutat itseäsi sängynlaidalla, antaen samalla kyyneleidesi kastella kauniit vihreät silmäsi.kyynel valuu pitkin sun poskeas, tipahtaen lopulta lakanaa puristaville käsilles. nouset ylös sängyltä ja kävelet peilin eteen. kätesi koskettaa hellästi miehen sängen tekemiä punaisia jälkiä sun vartalollas. sun kasvoilles kohoaa välinpitämättömyyden naamio.

annat veden huuhtoa sun vartaloas, kunnes vesi kylmenee. suihkuun meneminen tuntui aluksi hyvältä idealta, mutta ei enää.

"kokeilisit edes, se on hyvä tapa ansaita hiukan rahaa. sun ei tarvis enää miettiä, että pärjäätkö parilla hassulla eurolla koko kuukauden.." kokeilit, ja päädyit viihdyttämään sängyssä 40v miehiä. kaverin idea hajoitti sut. seuraavan kerran kun joku ehdottaa jotain vastaavaa, vedät hupun päähäsi ja leikit näkymätöntä. yrität pitää kiinni elämäs jäännöksistä.

<3

Poika ajaa lujaa moottoripyörällä 180 km/h
Tyttö:Hidasta,mua pelottaa
Poika:Enkä,tää on hauskaa
Tyttö:Eikä ole.Oo kiltti,tää on liian pelottavaa
Poika:Sano mulle sitten,että sä rakastat mua
Tyttö:Hyvä on,mä rakastan sua.Jarruta!
Poika:Ja nyt halaa mua OIKEIN kovaa
*tyttö halaa poikaa*
Poika:Voitko ottaa pois mun kypärän ja laittaa sen sun päähäs?Mä kyllästyin siihen...

Sanomalehdessä seuraavana päivänä:
"Moottoripyörä törmäsi rakennusta vasten jarrujen vian seurauksena.Samalla hetkellä kyydissä oli kaksi henkilöä ja vain yksi jäi eloon."

Totta puhuen,matkan puoli välissä,poika huomasi jarrujen olevan rikki,mutta ei halunnut tytön tietävän asiasta.Sen sijaan hän pyysi tyttöä sanomaan että tämä rakastaa häntä ja halaamaan tätä viimeistä kertaa.Lisäksi hän käski tytön laittavan kypärän päähän,jotta tyttö jäisi eloon vaikka tämä merkitsi pojalle kuolemaa.

ei oo tullu taas pitkään aikaan kirjoitettua mitään.mutta inspiksiä saa hullukin ihminen mitä tyhmemmästä paikasta.


"usein kuvittelen sut istumassa laiturilla, varpaat hipoen veden peilityyntä pintaa. sun kosketukses aiheuttaa veteen kuvioita jotka suurenevat suurentumistaan kadoten näkymättömiin. katseesi olet luonut alas. rannalla kävelevät ihmiset näkevät pienen pojan joka odottaa jotain. kuitenkin pojan kasvoja katsoessa huomaa, ettei laiturilla istu pieni poika, vaan mies jonka katse on tyhjä ja ohimoilla harmaata.silmät ovat harmaat, tyhjät ja mitään näkemättömät. huoli painaa katseesi alas.

veden pinnasta näet heijastuvan omien kasvojesi viereen perheen, joka seisoo sieluttomalla aukiolla kädessään punaiset ruusut. kolme sukupolvea kerääntyneenä yhteen. poistuvan yhdessä halausten ja osanottojen kera.pieni poika kuitenkin eroaa joukosta, juoksee takaisin paikkaan mistä juuri oli lähtenyt. kumartuu taputtamaan multakasaa välittämättä, likaantuuko uudet vaatteet. " rakastan sua isi." poika sanoo ja juoksee takaisin perheensä luo.

nostat katseesi veden pinnasta ja hymyilet; laiturilla ei enää istu huoliensa uuvuttama perheenisä,
vaan pieni poika jonka huulille kohoaa hymy. "kaikki on hyvin, ne pärjää kyllä.." sä ajattelet."

elämä tuntuu aika tyhjätä ilman sua. kokoajan odottaa sun astuvan ovesta sisään, muttei kuitenkaan mitään tapahdu.harmi. me kaivataan sua aina.


isälle

Viikonloppu mökillä, hyvää seuraa, hauskoja juttuja ja upeita muistoja. tuo mökkireissu on yksi elämäni parhaista viikonlopuista.. ei angstaavia teinejä, eikä muuta valitusta. ainoastaan omaa rauhaa ja villiä menoa, alastomia pingviinejä sekä dissattuja fingeroosin kuvia. loistavat ainekset lomaan, jonka ei tarvitse olla ulkomailla tai karvaisten ja ken-nukkemaisten miesten ympäröimä... kyllä pari luolamiestäkin kelpaa;) (mitä eroa on nykyaikaisilla miehillä ja luolamiehillä...? nykymiehillä on osirikset tai adidakset...XD)

sai olla ihan rennosti,katsomatta kertaakaan kelloa. se antoi paljon enemmän mulle ,kuin yksikään turhanpäiväinen hetki itseään täynnä olevien teinien kanssa. vaikka mökki oli syrjässä, se oli todella loistava paikka. on varmaan todella bliisua sanoa, mutta mulla on sinne kauhea ikävä. meikkaaminen ja hiustenlaitto jäi vähälle. oltiin vain rauhassa. jos karhuille ja hirville meidän ulkonäkö oli jonkin sortin ongelma, ei ole meidän homma järjestää vuosia kestävää joukko-ja yksityisterapiaa.

kiitos upeasta reissusta Vilmis, Mage ja Jylhis <3

mökkeillään vielä joskus

t: saara